Minkälaisessa syklissä oikein elämme?

Globaalista talousnäkymästä ja siitä kumpuavista korko-odotuksista on tällä hetkellä äärimmäisen vaikea saada tolkkua ja tämä epävarmuus on heiluttanut sijoittajien riskinottohaluja.

Makrotalouden tilastoista kaksi asiaa nousee päällimmäisenä esiin. Ensinnäkin USA:n talouskasvu on yllättänyt alkuvuoden aikana positiivisesti, kun BKT:n kasvu on pysynyt vuoden ensimmäisen vuosineljänneksen aikana merkittävästi USA:n talouden potentiaalista trendikasvua vahvempana.

USA:n kasvu on itseasiassa pysynyt hämmästyttävästi joko trendivauhdissa tai sitä vahvempana jo reilut puolitoista vuotta, vaikka takana on erittäin raju keskuspankin rahapolitiikan kiristys eli ohjauskoron nousu yli 5 prosenttiyksiköllä vuoden 2022 maaliskuun pohjasta. Tämä on lyhyesti sanottuna harvinaista, sillä historiassa merkittävistä rahapolitiikan kiristysepisodeista on useimmin seurauksena ollut talouden taantuma. Keskimäärin viive rahapolitiikan kiristyssyklin alusta taantumaan on ollut noin puolitoista vuotta. Onko USA:n noususuhdanteelle saatu jatkoaika julkisen sektorin alijäämien ansiosta?

Yhtäläisyyksiä ja eroja vuoden 1995 tilanteeseen nähden

Toinen silmiinpistävä seikka talousdatassa on kuluttajahintojen nousun kiihtyminen uudelleen viime vuoden lopulta. Sekä euroalueella että USA:ssa energian ja ruuan hinnoista puhdistettu kuluttajahintaindeksi nousi kausivaihtelusta puhdistettuna alkuvuonna odotettua enemmän synnyttäen epävarmuutta, erityisesti USA:ssa inflaation vastaisten toimien riittävyydestä. Seurauksena oli, että tälle vuodelle ennakoiduista USA:n keskuspankin koronleikkauksista pyyhkiytyi pois useampi.

Inflaatiota näyttää ylläpitävän niin euroalueella kuin USA:ssakin palveluiden reipas hintojen nousu. Kuluttajapalveluiden kallistumisen takana on vastaavasti nopea palkkojen nousu, joka kumpuaa palvelusektorin kireästä työmarkkinatilanteesta. USA:ssa matalan tuottavuuden palvelutoimialoilla myös pienipalkkaiset ja matalan koulutuksen työntekijät ovat pysyneet korkean tuottavuuden ja korkean koulutustason työpaikkojen palkkojennousun vauhdissa. Voittomarginaalien ylläpitämiseksi palvelusektorin yritykset ovat vahvan kysynnän ympäristössä nostaneet hintojaan.

Nykyisessä USA:n taloussyklissä on ajateltu olevan yhtäläisyyttä vuoden 1995 suhdannesykliin, jolloin keskuspankin aikaisemmista tuntuvista koronnostoista huolimatta talous vältti taantuman. Tuolloin osakekursseissa ei koettu yli 20 prosentin korjausliikkeitä. Vasta talouden ylikuumeneminen ja internetbuumin aiheuttama teknologiaosakkeiden kuplan puhkeaminen veivät USA:n talouden taantumaan vuoden 2001 alussa. Nyt erona vuoteen 1995 on se, että taloudessa näyttäisi olevan merkittävästi vähemmän resursseja vapaana.

Tuottavuuden kasvun takana muutakin kuin tekoäly

Talouden kasvuedellytysten ajatellaan parantuneen Yhdysvalloissa pitkäaikaisesti. Tätä kuvastaa sekin, että amerikkalaisten listattujen yhtiöiden tulevien voittojen pitkän ajan kasvuodotukset ovat nousseet. Taustalla on ajatus, että tekoälybuumin voimistaisi USA:n taloudessa työn tuottavuuden kasvutrendiä vähän samalla tavalla kuin internetin yleistymisen seurauksena tapahtui vuosina 1996–2006.

Tuottavuuden kasvu on vahvistunut, mutta lienee vielä liian aikaista erottaa, onko tämä suhdanteesta aiheutunut piristyminen vai rakenteellinen ja pitkäaikainen teknologian tuoma muutos. USA on kuitenkin kiistaton teknologiajohtaja ja sen kärkiyritysten pelätään olevan jo jonkinlaisia portinvartioita, kun muut taloudet käyvät soveltamaan tekoälyä. Silti tuntuisi ylioptimistiselta ajatella, että tekoälyn soveltaminen olisi ehtinyt mullistaa tuottavuuden läpi toimialojen.

USA ankkurina maailmantaloudelle

Selvää on, että USA:n talouskasvu on ollut tarpeellinen ankkuri koko maailmantaloudelle, kun varsinkaan Euroopasta ei kontribuutiota globaalille kysynnälle ole toistaiseksi herunut. Kun USA:n kasvuennusteita on vuoden alussa reivattu kilvan ylöspäin, Euroopassa ne ovat jämähtäneen paikoilleen. Jos inflaatiopaineiden vahvistuminen osoittautuu ohimeneväksi ja USA:n noususuhdanne jatkuu, tuntuu erikoiselta, että euroalue kärvistelisi jo toisen vuoden perättäin lähestulkoon nollakasvussa.

Sen, että kulutuskysyntä on jäänyt Euroopassa ja myös Suomessa niin kauaksi koronaa edeltävältä kasvutrendiltään, pitäisi tarkoittaa sitä, että kotitalouksilla on patoutunutta kulutusta riittämiin. Sen purkautuminen tarvitsee kuitenkin luottamusta parempaan taloudelliseen tulevaisuuteen. Vahvistuva globaali teollisuustuotanto ja inflaation taittumisen tuoma ostovoiman korjaantuminen olisi se, mitä euroalue tarvitsisi matalampien korkojen lisäksi.

Yhdysvalloista on saattanut tulla talouden kasvuedellytysten osalta ylivertainen, ”exceptional”, mutta tämän vuoden suhdannenäkymille tämä ei kuitenkaan ehkä ole ratkaiseva asia, sillä lyhyellä aikavälillä talouden tuotannolliset resurssit ovat rajalliset. Pessimistisempi tulkinta tulevaisuudesta on se, että vuosien 2022–23 rahapolitiikan kiristys ei ole vielä iskenyt talouksiin koko voimallaan ja pahin on vasta edessä.

Ennustamisen vaikeus näkyy

Työmarkkinatilastoja seurataan suurella jännityksellä, koska työttömyysasteen nousu puolella prosenttiyksiköllä edeltävän noususuhdanteen pohjasta on USA:ssa ollut pomminvarma merkki siitä, että talous on ajautunut taantumaan. Historiasta tiedämme, että työttömyyden tuntuva kasvu näyttää toteuttavan itse itseään, kun pelko voittaa ahneuden ja sekä yritykset että kotitalouden ryhtyvät kollektiivisesti säästämään.

Ennustaminen on kenties erityisen vaikeaa nyt siksi, että lähimenneisyyden suuret shokit, pandemia ja sota, eivät kenties ole vielä vaikutuksiltaan täysin poistuneet. Entiset lainalaisuudet rahapolitiikan viiveistä ja kysynnän resilienssin kestosta eivät ehkä päde samanlaisena. Ekonomistin aika on tunnetusti pitkä ja tässä voi vain huokaista ja odottaa seuraavia, maailman tärkeimpiä tilastojulkaisuja.