Anna sisäisen kellosi tikittää – Miten luonnollisen unirytmin ja työn saa sovitettua toisiinsa?

Herätyskello soi ennen seitsemää. Kömmit peiton alta vastahakoisesti ja laahustat kohti kahvinkeitintä. Vielä töissäkin muistelet, miten pehmeä ja lämmin sänkysi olikaan. Illalla et taaskaan saa unta ennen puoltayötä.

Kuulostaako tutulta?

Ehkä pystyit jo itsekin päättelemään olevasi iltavirkku. Ihmistä määrittävät jo geeniperimässä erilaiset unirytmit, eli kronotyypit, kertoo Helsingin yliopiston unitutkija Tarja Stenberg.

– Jos aamulla herää ilman herätyskelloa virkeänä, voi sanoa asioiden olevan kohdallaan. Silloin unirytmi sopii yhteiskuntaan. Useinhan näin ei kuitenkaan ole.

Oman unirytmin ja työaikataulujen yhteen sovittaminen voi aiheuttaa harmaita aamuja. Pitääkö yksilön sopeutua työaikoihin, vai voiko työ noudatella luonnollista unirytmiä?

Geeniperimä antaa unenlahjat

Vanhat sananlaskut ”Illan virkku, aamun torkku, se tapa talon hävittää” sekä ”aikainen lintu madon nappaa” lienevät tuttuja kaikille. On palattava takaisin alkulähteille ja lehmien lypsämiseen, jotta voidaan ymmärtää sananlaskujen synty.

– Maatalousyhteiskunnassa aikaisin herääminen oli tärkeää. Nyt yhteiskunta on kuitenkin toisenlainen, ja yhteisenä tavoitteena olisi ymmärtää ja tunnustaa, että eri ihmiset ovat oikeasti rytmiltään erilaisia. Ei ole kyse huonotapaisuudesta tai moraalittomuudesta vaan biologisesta faktasta, valistaa Stenberg.

Aamu- ja iltavirkkujen lisäksi on olemassa ”kolmas kronotyyppi”. Suurin osa ihmisistä sijoittuu ripotellen tälle janalle. Pienestäkin työyhteisöstä löytyy mitä todennäköisemmin niin iltakukkujia kuin aamuihmisiäkin.

Virkeyden takaavat liukuva työaika ja kirkasvalolamppu

Erilaisten unirytmien sovittaminen voi olla koko työyhteisön haaste. Joillakin aloilla on yleistynyt liukuvan työajan käytäntö – liukuman suuruudeksi Stenberg suosittelee kahdesta neljään tuntia. Sellaiseen pätkään mahtuu suurin osa väestöstä. Liukuma antaa mahdollisuuden kuunnella omaa kehoa ja mukauttaa työaikaa omaan unirytmiin sopivaksi. Tutkija antaa myös toisen vinkin virkeyden parantamiseksi työpaikalla.

– Vuorokausirytmiä voi siirtää kirkasvalolampun avulla. Tehokkainta olisi altistua valolle heti kotona herättyään, mutta vähintään työpaikalla olisi hyvä tarjota myöhäisille kronotyypeille tunnista kahteen kirkasvaloa heti aamusta, Stenberg ohjeistaa.

Säntillisyys auttaa vuorokausirytmin siirtämisessä

Henkilökohtaisen vuorokausirytmin siirtäminen on työlästä, mutta mahdollista. Tärkeintä on herätä joka päivä säntillisesti samaan aikaan ja tarjottava keholle valoa heti aamusta. Jos rytmistä lipsuu viikonloppuna, joutuu taas takaisin lähtöpisteeseen.

– Ihminen on rytmieläin. Voimme parhaiten, kun pysyttelemme samassa rytmissä joka päivä, muistuttaa Stenberg.

Moraaliseksi kysymykseksi nukkuminen nousee silloin, kun puhutaan erityistä vastuullisuutta vaativista työtehtävistä, jotka vaativat jatkuvaa virkeyttä. Tällaiset tehtävät ovat lisääntyneet ajan saatossa.

­– Lehmiä pystyi kyllä lypsämään väsyneenäkin, mutta koodarin tai lääkärin unenpuute voi johtaa vakaviin ongelmiin, jopa onnettomuuksiin, Stenberg pohtii.

Kohti luonnollisen rytmin noudattamista

Saksalainen unitutkija Till Roenneberg puhuu ja kirjoittaa herätyskellottoman arjen puolesta. Tarja Stenberg allekirjoittaa tämän idean. Se ei kuitenkaan tarkoita, että töihin voisi tulla milloin sattuu, vaan ajatus vaatii työntekijältä säännöllisyyttä.

– Minä en käytä herätyskelloa. Illalla pitäisi mennä niin aikaisin nukkumaan, että herää luonnollisesti aamulla oman rytminsä mukaan. Silloin on saanut riittävästi unta.

Stenberg toivoo, että tulevaisuudessa jo rekrytointivaiheessa otettaisiin huomioon yksilöllinen unentarve, jonka pohjalta voitaisiin luoda jokaiselle henkilökohtainen työaikataulu. Näin saataisiin ennaltaehkäistyä monia ongelmia sekä maksimoitua työyhteisön tehokkuus.