Mistä haluat jäädä työuraansa aloittelevan nuoren mieleen?
/ Blogi
Kun olin suunnilleen 15-vuotias, menin ensimmäiseen oikeaan työpaikkaani mansikkamaalle. Näyttämisen tarve ja suorituspaineet olivat kovat ja piti tienata kunnolla. Piti ostaa uusi tietokone.
Kiireessä en heti hallinnut oikeaa poimintatekniikkaa. Liian usein irti lähti koko mansikan kanta. Täysiin koreihin laitettiin oma numerolappu mukaan, jotta voitiin laskea, paljonko kukin oli kerännyt ja tämä puolestaan oli tietenkin palkanmaksun ja myös laaduntarkkailun perusta.
Mansikkatilan isäntä kutsui minut puheilleen. "Kun on paljon näitä kannattomia sinun koreissasi. Että pitää nyt vähän keskittyä, että onko nyt vähän liian kiire?" Minua hävetti. Pieleenkö tämä meni koko juttu saman tien? Minut lähetetään kotiin ja tietokone jää ostamatta. Kaikki on pilalla. Mutta hän jatkoi: "Mutta ei se mitään, ei se haittaa, katsotaanpas vähän yhdessä tätä juttua niin laitetaan asiat rullaamaan".
Kävimme juurta jaksain (kirjaimellisesti) läpi oikeaa työtekniikkaa. Sain rauhassa harjoitella ja antaa työnäytteen, kunnes prosessi sujui oikeaoppisesti ja laatu nousi korkeaksi. Palasin onnellisena mansikkamaalle ja nopeasti myös tulostavoitteeni per tunti tuli saavutettua. Ensimmäisen viikon päätteeksi isäntä tuli kiittämään ja sanoi, että "sinustahan tuli ammattilainen, sinähän olit aivan mainio!" Sanon lapsille sillä kohtaa ison tien varressa, että "tuon metsikön takana oli kerran mansikkatila ja siellä olin ekan kerran kunnolla töissä. Siellä opin keräämään mansikoita tehokkaasti ja oikealla tavalla. Ostin niillä rahoilla tietokoneen."
Isännässä kiteytyi kokemuksen tuoma varmuus ja ammattitaito. Hän kertoili juttujaan tauoilla ja työn lomassa. Opin paljon siitä, mitä kaikkea tehtaaseen ja työntekoon liittyi. Hän opetti minua lisäksi niittämään oikeaoppisesti.
Saimme nimittäin kerran urakaksi pienen heinittyneen sivupihan niittämisen. Meillä ei ollut mitään koneita mukana. Hän kaivoi lavalla olleesta arkusta kolme viikatetta. Kauhistuin. En ollut koskaan kunnolla käyttänyt moista työkalua. Muistelin jostain elokuvasta, miten niissä huidottiin heinäpeltoa matalaksi. Hän katsoi jonkin aikaa heilumistani viikatteen kanssa ja nauroi hyväntahtoisesti: "Tuolla tavalla tuhlaat kaiken energian puoleen tuntiin etkä saa mitään aikaiseksi"
Hän näytti esimerkkiä tuottavuudesta. Pitää tehdä rauhallisesti ja oikeilla tavoilla, niin että koko energialataus suuntautuu terän reunaan eikä viikatetta nosteta liian ylös. Se on energian tuhlaamista ja saan vain selkäni kipeäksi. "Katsos näin!" Opin nopeasti. Tunsin, kuinka energia suuntautui juuri oikeaan paikkaan eli terään.
"No niin, kaverihan oppii!", hän nauroi ja jatkoi: "Mutta ei nyt liian kiirettä pidetä. Se on ruokatunti tämän jälkeen, ei kahvitunti. Ei tuhlata koko päivän keskittymistä aamupäivällä."
Vanha kettu…
Vielä nykyäänkin kotona käydessä, kun ajan tuon paikan ohi, muistan isännän, oikean niittämisen tekniikan ja sen, mikä on tuottavuuden ydin: älä hukkaa energiaa huitomalla ympäriinsä, vaan suuntaa se oleelliseen.
Sinä et jää mieleen monimutkaisissa tiedollisissa prosesseissa tai strategioiden esittelyssä. Niistä saattaa olla kyse toki joiltakin osin toki. Kyse on paljon yksinkertaisemmista asioista. Sinä jäät mieleen, koska olet positiivinen ja osaat samaistua heihin, nähdä asiat heidän näkökulmastaan ja kuunnella. Ja tarvittaessa hiukan ohjata oikeaan suuntaan. Tasoittaa vähän tietä, olematta tiellä.
Sitä voi jäädään toiselle mieleen jopa loppuiäksi.
Ville Saarikoski, työkykyjohtamisen kehittämispäällikkö
Katso, miten työyhteisössä voi tukea nuorta työntekijää >
Tutustu Elon työkykyjohtamisen palveluihin >
Kiireessä en heti hallinnut oikeaa poimintatekniikkaa. Liian usein irti lähti koko mansikan kanta. Täysiin koreihin laitettiin oma numerolappu mukaan, jotta voitiin laskea, paljonko kukin oli kerännyt ja tämä puolestaan oli tietenkin palkanmaksun ja myös laaduntarkkailun perusta.
Mansikkatilan isäntä kutsui minut puheilleen. "Kun on paljon näitä kannattomia sinun koreissasi. Että pitää nyt vähän keskittyä, että onko nyt vähän liian kiire?" Minua hävetti. Pieleenkö tämä meni koko juttu saman tien? Minut lähetetään kotiin ja tietokone jää ostamatta. Kaikki on pilalla. Mutta hän jatkoi: "Mutta ei se mitään, ei se haittaa, katsotaanpas vähän yhdessä tätä juttua niin laitetaan asiat rullaamaan".
Kävimme juurta jaksain (kirjaimellisesti) läpi oikeaa työtekniikkaa. Sain rauhassa harjoitella ja antaa työnäytteen, kunnes prosessi sujui oikeaoppisesti ja laatu nousi korkeaksi. Palasin onnellisena mansikkamaalle ja nopeasti myös tulostavoitteeni per tunti tuli saavutettua. Ensimmäisen viikon päätteeksi isäntä tuli kiittämään ja sanoi, että "sinustahan tuli ammattilainen, sinähän olit aivan mainio!" Sanon lapsille sillä kohtaa ison tien varressa, että "tuon metsikön takana oli kerran mansikkatila ja siellä olin ekan kerran kunnolla töissä. Siellä opin keräämään mansikoita tehokkaasti ja oikealla tavalla. Ostin niillä rahoilla tietokoneen."
Esimerkkiä seuraamalla voi oppia työskentelemään fiksusti
Tämän jälkeen olin lukioikäisenä monena kesänä paperitehtaan ulkotöissä. Kaiken kokenut isäntä ajoi traktorillaan ja minä ja pari muuta itsevarmaa, mutta vielä hiukan keskenkasvuista kaveria istuimme lavalla.Isännässä kiteytyi kokemuksen tuoma varmuus ja ammattitaito. Hän kertoili juttujaan tauoilla ja työn lomassa. Opin paljon siitä, mitä kaikkea tehtaaseen ja työntekoon liittyi. Hän opetti minua lisäksi niittämään oikeaoppisesti.
Saimme nimittäin kerran urakaksi pienen heinittyneen sivupihan niittämisen. Meillä ei ollut mitään koneita mukana. Hän kaivoi lavalla olleesta arkusta kolme viikatetta. Kauhistuin. En ollut koskaan kunnolla käyttänyt moista työkalua. Muistelin jostain elokuvasta, miten niissä huidottiin heinäpeltoa matalaksi. Hän katsoi jonkin aikaa heilumistani viikatteen kanssa ja nauroi hyväntahtoisesti: "Tuolla tavalla tuhlaat kaiken energian puoleen tuntiin etkä saa mitään aikaiseksi"
Hän näytti esimerkkiä tuottavuudesta. Pitää tehdä rauhallisesti ja oikeilla tavoilla, niin että koko energialataus suuntautuu terän reunaan eikä viikatetta nosteta liian ylös. Se on energian tuhlaamista ja saan vain selkäni kipeäksi. "Katsos näin!" Opin nopeasti. Tunsin, kuinka energia suuntautui juuri oikeaan paikkaan eli terään.
"No niin, kaverihan oppii!", hän nauroi ja jatkoi: "Mutta ei nyt liian kiirettä pidetä. Se on ruokatunti tämän jälkeen, ei kahvitunti. Ei tuhlata koko päivän keskittymistä aamupäivällä."
Vanha kettu…
Vielä nykyäänkin kotona käydessä, kun ajan tuon paikan ohi, muistan isännän, oikean niittämisen tekniikan ja sen, mikä on tuottavuuden ydin: älä hukkaa energiaa huitomalla ympäriinsä, vaan suuntaa se oleelliseen.
Jokainen voi tasoittaa vasta-alkajan tietä
Tahdon näillä esimerkeillä sanoa, että pienillä asioilla ja läsnä olemisella on suuri merkitys. Kun kohtaat harjoittelijan, kesätyöntekijän, uuden kollegan tai esimiehenä uuden tiimisi jäsenen, niin sinulla on valtit käsissäsi. Miten haluat jäädä mieleen? Haluatko auttaa häntä kokemuksellasi ja antaa hänen loistaa, etkä vain perehdyttää virallisesti tehtävään ja strategian ylätasoon?Sinä et jää mieleen monimutkaisissa tiedollisissa prosesseissa tai strategioiden esittelyssä. Niistä saattaa olla kyse toki joiltakin osin toki. Kyse on paljon yksinkertaisemmista asioista. Sinä jäät mieleen, koska olet positiivinen ja osaat samaistua heihin, nähdä asiat heidän näkökulmastaan ja kuunnella. Ja tarvittaessa hiukan ohjata oikeaan suuntaan. Tasoittaa vähän tietä, olematta tiellä.
Sitä voi jäädään toiselle mieleen jopa loppuiäksi.
Ville Saarikoski, työkykyjohtamisen kehittämispäällikkö
Katso, miten työyhteisössä voi tukea nuorta työntekijää >
Tutustu Elon työkykyjohtamisen palveluihin >