Eläkejärjestelmän kestävyys on marathonlaji – nopeita tai helppoja ratkaisuja ei ole tarjolla
/ Blogi
Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmat eläkemenojen ja etuuksien kehityksestä ilmestyivät tänään. Suurta draamaa ei laskelmiin sisälly vaan loogisia päätelmiä. Väestönkehitys ja sijoitustuotot ovat ratkaisevassa roolissa.
Erityisesti työmarkkinaväki ja työeläkeala ovat odottaneet mielenkiinnolla tänään julkistettuja Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmia. Ovathan ne paras arvio siitä, miltä eläkejärjestelmän tulevaisuus näyttää. Laskelmatuovat myös pohjan arvioinnille muutostarpeista.
Tälläkään kertaa Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmat eivät tarjoile suurta draamaa vaan vahvistivat näkemyksiä väestönkehityksemme huolestuttavasta suunnasta ja sijoitustuottojen suuresta roolista työeläkejärjestelmän kestävyydelle. Positiivista on, että aiemmin saavutettujen hyvien sijoitustuottojen ansiosta rahoitusnäkymä on parantunut.
Uutinen on, että yksityisen sektorin työeläkemaksu voidaan pitää noin nykyisellään 2050-luvulle asti. Pitkällä aikavälillä maksussa on korotuspainetta, mutta paine on laskenut aiemmista arvioista.
Miltä maailma näyttää 50 vuoden kuluttua?
Tuloksista on korostettava, että ne ovat arvio. Eläkejärjestelmämme on vain osittain rahastoiva ja suuri osa maksussa olevista eläkkeistä rahoitetaan kulloinkin sisään tulevilla työeläkevakuutusmaksulla. Tällöin muuttuvia ja tarkkailtavia tekijöitä on monia.
Työeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden näkökulmasta tärkeimpiä asioita ovat sijoitustuotot ja väestö. Monia muitakin merkityksellisiä asioita on kuten talous, työurat, työllisyys ja ansiokehitys. Pienetkin muutokset arvioissa, joissa ennakoidaan vuosikymmenten päähän tulevaisuuden, vaikuttavat merkittävästi laskelmiin.
Laskelmille usein myös hymähdellään, eihän kukaan voi tietää miltä maailma näyttää 50 vuoden kuluttua. Ei voi luonnollisesti tietää, mutta yritettävä on. Näiden parhaiden tiedossa olevien tietojen perusteella on tehtävä johtopäätöksiä. Näin eläkejärjestelmässä on tehtykin.
Edellisen eläkeuudistuksen jälkeen tehdyt laskelmat kahdeksan vuotta sitten näyttivät siltä, että rahoituksellinen kestävyys on hallinnassa tehtyjen uudistusten eli lähinnä työurien pidentämiseen tähtäävien ikärajojen uudistamisen jälkeen. Tilanne muuttui erityisesti syntyvyyden laskun myötä. Väestöpolitiikasta ja lapsista onkin puhuttu jo vuosien ajan enemmän kuin koskaan eläkepolitiikan piirissä. Nopeita tai helppoja keinoja syntyvyyden nousuun on vaikea löytää, mutta yrittää toki pitää.
Työeläkejärjestelmän tilanne ei ole äkillisesti heikkenemässä
Työeläkevarojen sijoitustuottojen arvioidaan jäävän seuraavan kymmenen vuoden aikana reaalisesti 2,5 prosenttiin. Tämän jälkeen oletuksena on 3,5 prosentin tuotto. Merkitystä kuvaa se, että reilun prosenttiyksikön oletusta korkeampi tuotto vaikuttaisi lähes puolitoista prosenttiyksikköä työeläkemaksun tasoon jo parinkymmenen vuoden päästä. Erittäin pitkällä aikavälillä asia korostuu.
Kuinka sitten parantaa sijoitustuottoja? Tätäkin on syytä lähestyä tiedon ja tutkimuksen avulla. Sijoitustoiminnan sääntelyn arvioinnin tarpeen nosti esiin myös Torben M. Andersen arviossaan suomalaisesta eläkejärjestelmästä vuosi sitten. Selvityksiä tehdäänkin jo. Päätelmiä ei vielä ole, mutta muutostarve on tunnistettu.
Mitä tulevan eläkkeensaajan tulisi ajatella Eläketurvakeskuksen tuoreista arvioista? PTS:iin kannattaa suhtautua rauhallisin mielin. Työeläkejärjestelmän tilanne ei ole äkillisesti heikkenemässä. Nyt julkaistut laskelmat kuvaavat hyvin sitä, miten työeläkejärjestelmä on osa muuta yhteiskuntaa. Laskelmat ovat arvioita ja liikkuvaan maaliin on vaikea osua oletusten muuttuessa. Parhaansa on kuitenkin tehtävä ja ratkaistava, miten eläkejärjestelmä kestää sukupolvelta toiselle.