Suoraan sisältöön

Se, mistä ei puhuta, ei ainakaan muutu

/ Blogi

Anu_Suutela-Vuorinen_1200x628

 

Se, mistä ei puhuta, ei ainakaan muutu. Lause porautui katseeseeni LinkedIn postauksessa, jossa puhuttiin työyhteisösovittelusta. Jäin pohtimaan ajatus. Näinhän asia on työyhteisöissä. Kun kokouksessa tai one-to-one -keskustelussa puhutaan, jätetään usein sanomatta ne kaikista ärhäkkäimmät mielipiteet ja käsittelemättä arimmat aiheet. Yhteisössä usein halutaan olla kärjistämättä tilanteita, koska pelätään jonkun pahastuvan tai suuttuvan.

 

Mutta johtaako puheenaiheiden välttely parempaan tilanteeseen? Tuleeko työyhteisöjen vaietuista asioista virtahepoja olohuoneeseen, jotka vain entisestään kapeuttavat keskustelua ja luovat pahimmillaan jopa pelon ilmapiiriä? Jos aina pelätään konfliktia, päästäänkö aitoon dialogiin tai kehitytäänkö? Itse ajattelen, että jatkuva erimielisyyksien välttely johtaa selän takana puhumiseen ja työyhteisön yhteishengen rapautumiseen.

 

Joskus konflikti on ainoa keino saada asioita eteenpäin. En tarkoita sitä, että työyhteisöissä tarvitsisi aina olla raivorehellinen ilmapiiri vaan sitä, että kannattaa luottaa oman yhteisön kestävän myös suoraa ja avointa keskustelua. Rehellinen ja avoin, mutta aina ihmisiä arvostava ilmapiiri mahdollistaa ja sallii myös eriävät mielipiteet.

 

Tällainen kulttuuri vaatii esihenkilöltä paljon. Esihenkilön tulee luovuttaa myös omatekemisensä kritiikin alle. Tällaisessa kulttuurissa ei voi nojautua hierarkkiseen asemaan, vaan tulee aidosti kohdata, kuunnella ja arvostaa toisten mielipiteitä. Toisten arvostaminen on taito, jota kaikkien meidän olisi opeteltava joka päivä lisää. Siinä kukaan meistä ei ole koskaan valmis.

 

Jos haluat esihenkilönä lähteä muuttamaan kulttuuria, kannattaa avata keskusteluja yllättävissäkin hetkissä. Aluksi se voi ihmetyttää työyhteisön sisällä, mutta luottamuksen rakennuttua tulee kiusallisia hiljaisuuksia entistä vähemmän. Voi olla, että palavereihin joutuu varaamaan enemmän aikaa, jotta keskustelulle on aidosti tilaa, mutta minusta tämä panostus kannattaa. Yhteisö vastaavasti säästää, kun selän takana ei tarvitse jurnuttaa eikä kokea pahaa mieltä. Suosittelen kokeilemaan. Seuraukset voivat yllättää.

Anu Suutela-Vuorinen

Anu Suutela-Vuorinen

Kirjoittaja työskentelee Elossa työkykyjohtamisen palvelujohtajana.

Tutustu myös näihin

<noscript><iframe src="https://www.googletagmanager.com/ns.html?id=GTM-P23HWQ" height="0" width="0" style="display:none;visibility:hidden"></iframe></noscript>