Tämä arjen teko tulisi tehdä jokaisella työpaikalla

Lomat on vietetty ja Suomi palaa arkeen. Näinä viikkoina moni miettii, miten saisi ylläpidettyä lomalla saavutettua rentoutta ja kiireettömyyden tuntua myös jatkossa. Palautuminen on kysymys, jonka äärelle työpaikoilla on tarpeen pysähtyä. Hyvä loma kahdesti vuodessa ei pelasta kenenkään työkykyä, vaan hyvää virettä ja jaksamista ylläpidetään arjessa. Väitän, että ihmiset kyllä ymmärtävät tämän, mutta ymmärrys ei vain muutu riittävän usein teoiksi. Mitä työpaikalla sitten pitäisi tehdä? 

Monelta tietotyöläiseltä ajatus tauoista saattaa helposti unohtua. Etä- ja hybridityö on entisestään vähentänyt työn tauotusta. Pidemmän päälle tämä on varsin kestämätön työnteon tapa. Väitän, että työpaikoilla voitaisiin paremmin ja palautuminen olisi tehokkaampaa, jos toimistoilla palattaisiin yhteisten kahvitaukojen aikaan. Pieni hengähdystauko, jolloin jutellaan muusta kuin aivan akuuteista työtehtävistä lisää keskinäistä ymmärrystä, sitouttaa ihmisiä ja rakentaa psykologista turvallisuutta. Kahvitauon voi hyvin pitää myös teams:ssa, jos ollaan etätyössä. Tämän rinnalla on olennaisen tärkeää, että pienet mikrotauot, eli minuutin parin kestoiset irtautumishetket kuuluvat ihmisten arkeen. 

Nykypäivän esihenkilö ja johtaja ei voi enää valita, onko kiinnostunut johdettaviensa palautumisesta vai ei. Se on tärkeä osa esihenkilön työtä. Se, voiko pitää tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä sekä palautua kunnolla on myös entistä suurempi tekijä, kun ihmiset miettivät työpaikan vaihtamista. Karrikoidusti – pitämällä ihmisten palautumisesta ja työvireestä huolta, saadaan heidät todennäköisemmin pysymään talossa. Jokainen työnantaja ymmärtää, miten olennaista on saada pidettyä työpaikan helmistä kiinni ja välttää uudet rekrytointikierrokset. Lisäksi, kun ihmiset voivat paremmin, he ovat myös tuottavampia ja luovempia. Hyvinvointi kantaa pitkälle! 

Satsaaminen palautumiseen on lisäksi työnhallinnan tunteen edistämistä. Ihmiset odottavat työltä sitä, että arki sujuu, heihin luotetaan ja että työstä ja vapaa-ajasta on jonkinlainen ote. Nämä ovat kaikki tekijöitä, joihin johtamisella voidaan vaikuttaa. Yhteiskunnan murrosten ja epävarmuuden keskellä toivon, luottamuksen ja näkymän luominen tulevaan on aiempaa tärkeämpää. Monelle johtajalle ajatus nostaa hikikarpaloita otsalle. Se on turhaa. Johtajilta ei vaadita meedion tai maailmanpolitiikan osaamista, vaan kysymys on luottamuksen vahvistamisesta, läsnäolosta arjessa ja osallistamisesta. Työstä keskustelu ja yhteinen kehittäminen sujuu entistä paremmin, kun ihmiset tuntevat toisensa – niin kollegat kuin esihenkilön – ihmisinä. Tämä tunne vahvistaa keskinäistä luottamusta, mikä on yhdessä tekemisen ja onnistumisen liimaa. Tätä tunnetta kasvatetaan kahvikoneen äärellä, kun vaihdetaan kuulumisia ja ollaan ihmisiä toisillemme.