Mitä sitten tehdään, jos tuottoja ei tule?
/ Blogi / Eläkkeet
Otsikon kysymyksen esitti professori ETK:n Työeläkepäivillä perusteluna sille, miksi pitäisi eläkeuudistuksen sijasta ryhtyä suunnittelemaan uutta eläkeuudistusta. Koetan nyt aluksi vastata otsikon kysymykseen.
Mitä siis tehdään, jos eläkejärjestelmään ei tule tämän uudistuksen tuottoja? Vastaus on, että aluksi ei tehdä mitään. Sijoitustuotot ja varsin osaketuotot, ovat luonteeltaan sellaisia, että jos tänä vuonna niitä ei tule, niin myöhempinä vuosina ne kyllä korjaantuvat ja yleensä erittäin hyviksi. Tuottojen vaihtelu on suurta. Työeläkeyhtiöt ovatkin onnistuneet saavuttamaan tuottovelvoitteensa vähintään kolmena vuotena neljästä ja kun enemmistö on onnistuneita vuosia, on myös varojen määrä kasvanut. Kun eläkeoikeuksien eläkevastuut ovat hyvin pitkäaikaisia, aikaa odottaa kyllä on. Vastuiden duraatio on yli 20 vuotta ja vanhuuseläkevastuiden vielä tätäkin suurempi.
Kun duraatio on pitkä, on aikaa odottaa hyviä tuottoja
Eläkeuudistukseen sisältyy myös vähemmän tunnettu uudistus, jossa hyödynnetään eläkevastuisiin liittyvää pitkää aikajännettä uudella tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jatkossa mahdollisista sijoitustappioista osa jää vanhuuseläkevastuun hoidettavaksi, eikä kaikkia tappioita enää kateta eläkeyhtiöiden vakavaraisuuspuskurilla. Näin ollen sijoitustuottojen vaihtelut voivat näkyä aiempaa enemmän, mutta eläkeyhtiöiden vakavaraisuus vaihtelee jatkossa vähemmän kuin ennen.
Kun duraatio on pitkä, on aikaa odottaa hyviä tuottoja. On myös hyvä muistaa, että eläkeyhtiöt sijoittavat varojaan kansainvälisillä markkinoilla, joten tuottoja ei tarvitse tulla vain Suomen markkinoilta. Osakesijoitus on taloustieteellisen tutkimuksen mukaan parhaiten tuottava sijoituslaji.
On tietysti aina mahdollista, ettei tuottoja sitten tule pitkäaikaisesti kansainvälisiltakaan markkinoilta. Mitä sitten tehdään, jos tuottoja ei tule? Tällaisessa tilanteessa todennäköisesti eläkevarojen riittävyys ei ole suurimpia ongelmia koko yhteiskunnassa, vaan ongelmat ovat niin syviä, että yhteiskuntaa pitää rakentaa uudelta pohjalta?
Tähän asti eläkejärjestelmää edustavat tahot ovat kokoontuneet neuvottelemaan eläkeuudistuksista säännöllisin välein ja aina onnistuneet pääsemään ratkaisuun. Ratkaisuja on löydetty 10-15 vuoden välein eikä taida olla nähtävissä, miksi niin ei kävisi myös tulevaisuudessa. Neuvotteluja todennäköisesti käydään, jos tuottoja ei tule.
Vaikka tekoäly tai automatiikka on nykyisin hyvinkin suosittu ratkaisumalli, on jossain tilanteissa järkevää edelleen käyttää ihan inhimillistä älykyyttä tai harkintaa. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö tekee joka viides vuosi arvion työurien kehityksestä sekä työeläkejärjestelmän taloudellisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä, joten järjestelmän kestävyyttä seurataan säännönmukaisesti. Arvioinnin yhteydessä kuullaan työmarkkinajärjestöjä. Ainakin tähän asti neuvottelemalla on saavutettu hyviä tuloksia, miksi niin ei kävisi myös jatkossa?
Mitä toimia Mercer suosittelee Suomelle?
Suomessa on hyvä eläkejärjestelmä, jonka Mercer CFA Institute arvioi syksyllä 2025 maailman 8. parhaaksi. Heidän arviossaan on myös suosituksia. Suomen järjestelmän kokonaisindeksiarvoa voitaisiin mahdollisesti nostaa seuraavilla tavoilla:
1. Korottamalla köyhimpien ikääntyneiden vähimmäistukea
2. Nostamalla kotitalouksien säästöjen tasoa ja vähentämällä kotitalouksien velkaantumista
3. Ottamalla käyttöön järjestelyjä molempien osapuolten eläke-etujen suojaamiseksi avioeron sattuessa
4. Jatkamalla tulevia eläke-etuuksia varten varattavien pakollisten maksujen tason nostamista, mikä myös lisää varojen tasoa ajan myötä
Jos näitä suosituksia arvioidaan niin 1. kohta koskee esimerkiksi kansaneläkejärjestelmää tai asumistukea ja taitaa olla niin, ettei valtiolla ole juuri nyt suositukseen varaa.
Kohta 2. ei varsinaisesti koske eläkejärjestelmää. Sinänsä on hyvä huomata, että suomalaisilla kotitalouksilla on Suomen Pankin juuri julkaiseman tilaston mukaan esimerkiksi sijoitusvarallisuutta melkein 100 miljardia euroa ja talletuksia 115 miljardin euron arvosta. Yhteensä siis noin yhden bruttokansantuotteen verran eikä mukana ole edes asuntovarallisuus tai muu kiinteä omaisuus. Kotitalouksilla on toki myös velkaa noin 160 miljardia euroa, joista pääosa on asuntoja varten otettuna.
Kohta 3. on asia, jota Mercer on pitänyt esillä eläkeoikeuksien uudistamisessa. Malli taitaa sopia suomalaiseen tasa-arvoiseen työelämään aika huonosti. Se lienee kopioitu perhemallista, jossa perheen naispuolinen jäsen on lähinnä kotona hoitamassa lapsia.
Kohtaan 4. eläkeuudistus tuo uutta. Uudistuksessa vanhuuseläkerahastointia lisätään neljänneksellä, niin että jatkossa kolmasosa koko eläkekarttumasta rahastoidaan tulevaa vanhuuseläkettä varten. Se taitaa jopa onnistua korottamatta maksua. Lisäksi pitää muistaa, että kun eläkeuudistuksessa otetaan enemmän sijoitusriskiä, se tehdään vain siksi, että eläkkeitä rahastoitaisiin jatkossa enemmän. Sijoittamista uudistamalla tavoitellaan sitä, että eläkkeitä voitaisiin enemmän maksaa rahastoista, jolloin tulevina vuosina tarvittaisiin vähemmän maksulla maksettavaa tuloa. Eläkeuudistus siis on toimi, johon Mercer viittaa kolmannella suosituksellaan. Mielenkiintoista on nähdä, mitä Suomen sijaluvulle tapahtuu ensi vuoden mittauksessa.
PS. Eläkeuudistus koskee kokonaisuudessaan (pl. indeksi) vain yksityisen puolen TyEL-eläkejärjestelmää, jossa on varoja noin 170 miljardia euroa. Julkisen puolen eläkejärjestelmässä on varoja lisäksi vajaa 100 miljardia. Koska julkinen puoli tekee oman sijoitusuudistuksen?
