Nuorten yrittäjäinto pitää lunastaa
/ Blogi / Ajankohtaista Elosta

Olen kolmen lapsen isä. Kaksi vanhempaa lastani ovat siinä elämänvaiheessa, jossa pohditaan tulevaa opiskelusuuntaa ja ammattia. Nämä ovat isoja kysymyksiä, joita nuorten on ratkottava jo varsin varhaisella iällä.
Näitä keskusteluja käydessä nousee mieleen ne ajat, kun omassa nuoruudessani tehtiin vastaavia valintoja. Yksi asia poikkesi merkittävästi nykynuorten asenteista – se on into ryhtyä yrittäjäksi. Minun sukupolveeni on vaikuttanut 1990-luvun lama ja silloisten yrittäjien kohtalot. Tämän päivän nuoriso on meitä harppauksen edellä. NYT Nuorten tulevaisuusraportin mukaan jopa joka toinen nuori pitää yrittäjyyttä mahdollisena urapolkuna.
Tämä on iso yhteiskunnallinen mahdollisuus, johon meidän täytyy tarttua. Kysymys kuuluu, miten pystymme muuttamaan nuorten yrittäjähaaveet todellisiksi uravalinnoiksi. Koko Suomen näkökulmasta on olennaista, että tässä onnistutaan. Jotta voimme rahoittaa nykyisenkaltaisen yhteiskuntaa, tarvitsemme lisää yrittäjiä ja lisää työllistäviä yrityksiä.
Meidän pitää tarttua kolmeen asiaan: Ensimmäisenä meidän on varmistettava, että nuorilla on yrittäjäesikuvia. Olennaista on, että nuoret näkevät yrittäjinä erilaisia ihmisiä – miehiä, naisia, maahanmuuttajataustaisia, kantaväestöä edustavia, nuoria ja vanhoja – ja kaikkea tältä väliltä. Käytännön esimerkkejä tarvitaan myös siihen, minkälaisesta ideasta tai innovaatiosta yritystoimintaa on lähdetty käynnistämään. Näin nuoret ymmärtävät, ettei yrittäjyyteen ole yhtä kaavaa tai mallia.
Toiseksi, yrittäjyydestä täytyy tehdä kannustavaa ja kannattavaa. Työtä sääntelyn ja byrokratian purun eteen on tehty, mutta tekemistä riittää yhä. Omistamiseen ja myös vaurastumiseen pitää olla nykyistä paremmat kannusteet. Yhteiskunnan tehtävä on näyttää selkeästi, että riskinottoa arvostetaan – myös silloin, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
Kolmantena kohtana nostan esiin rohkaisevan ilmapiirin tarpeen. Surkuttelu ja pessimismi eivät ole piirteitä, joita on perinteisesti yhdistetty suomalaisuuteen. Missä vaiheessa näin on käynyt? Nuorten suhtautuminen tulevaisuuteen on meitä vanhempia sukupolvia myönteisempää – ja heistä meidän pitää ottaa oppia. Nuorille pitää näyttää, että Suomi on maa, jossa kannattaa tarttua toimeen – olipa kyse opiskelusta, työstä, yrittämisestä tai perheen perustamisesta.
Päätyivätpä omat jälkeläiseni tai heidän ikäpolvensa mihin alalle tai mihin tehtäviin hyvänsä, on tärkeää, että he oppivat luottamaan tulevaisuuteensa ja pyrkimään sitä kohti, mikä itseä aidosti kiinnostaa. Lopulta asiat kyllä lutviutuvat.