Sijoitussalkku ilman vastuullisuusanalyysia on kuin auto ilman jarruja

 

Vastuullisen sijoittamisen tilasta on esitetty julkisessa keskustelussa kriittisiä näkökulmia. Keskustelu kulkee samoja uria, jossa yksittäisten aiheiden kautta koko vastuullinen sijoittaminen alana nostetaan tikun nokkaan. Taustalla vaikuttaa jako ”perinteiseen” ja ”vastuulliseen” sijoittamiseen. Jaottelu on keinotekoinen ja lopulta vahingollinen.

Kuilun rakentaminen luo mielikuvan selkeydestä, vaikka todellisuudessa se hämärtää avointa keskustelua ja saa sen junnaamaan paikallaan. Kun sijoittajia pakotetaan lokeroihin, syntyy turhia vastakkainasetteluita, jotka ruokkivat lähinnä olemassa olevia ennakkoluuloja. Sijoittajana tämä jako on turhauttava, sillä se typistää vastuullisuuden erilliseksi ilmiöksi, vaikka kyse on normaalista osasta päivittäistä sijoitustyötä. Skeptikoille taas vallitseva keskustelu tarjoaa helpon syyn pitäytyä vanhentuneissa käsityksissä, jossa vastuullisuuden tai tuoton tavoittelu nähdään toisensa poissulkevina. Ikään kuin sijoittajan olisi pakko valita arvojensa tai rahallisen hyödyn välillä.

Nämä puheenvuorot herättävät tärkeän kysymyksen: mitä vastuullinen sijoittaminen todella tarkoittaa, ja miksi sen merkitys on nyt tärkeämpi kuin koskaan?

Tällä hetkellä käytävässä vastuullisuuskeskustelussa katse on usein ollut liimautuneena lyhyen aikavälin tuottoihin. Vastuullisuus nähdään hidasteena, jopa esteenä, kun markkinat kiihdyttävät kohti seuraavaa kvartaalia. Entä jos juuri tämä ajattelutapa on suurin riski? Jos vastuullisuuden sivuuttaminen on kuin ajaisi kilpa-autoa ilman jarruja – näyttävää, mutta väistämättä tuhoisaa?

Vastuullisen sijoittamisen juuret ovat arvopohjaisessa päätöksenteossa, jossa sijoituksia ohjasivat moraaliset ja eettiset näkemykset. Sijoittajat ovat pidättäytyneet yhtiöistä, joiden liiketoiminta on ollut ristiriidassa heidän arvojensa kanssa; kuten tupakka-, aikuisviihde- tai viime aikoina tapetilla ollut puolustusteollisuus. Siinä missä ennen keskityttiin siihen, mihin ei haluttu osallistua, nykyään kyse on siitä, mitä ei voi enää sivuuttaa.

Tänä päivänä vastuullinen sijoittaminen perustuu ymmärrykseen, että ympäristö- ja yhteiskuntatekijät vaikuttavat olennaisesti pitkän aikavälin riskeihin ja mahdollisuuksiin. On totta, että sijoittamiseen kuuluu tiettyjen toimialojen poissulkeminen eli jättäminen ulkopuolelle sijoitusvaihtoehdoista. Näiden valintaan vaikuttavat sekä tutkitut vaikutukset sijoitussalkun menestykseen että sijoittajan oma kulttuurinen konteksti. Tämä konteksti heijastaa aikansa arvoja, esimerkiksi tällä hetkellä Euroopassa ja Suomessa itsenäisyyden ja turvallisuuden tukeminen nähdään arvokkaana.

Nykykeskustelussa vastuullinen sijoittaminen joutuu siis helposti kyseenalaistamisen kohteeksi: onko se ideologiaa vai tuottojen este? Eläkesijoittajalle se ei ole puhtaasti kumpaakaan. Meille kyse on eläkevarojen hyvästä hallinnasta. Siitä, että ymmärrämme, miten systeemiset riskit kuten ilmastonmuutos, luontokato ja yhteiskunnalliset jännitteet vaikuttavat sijoituksiin, ja miten sijoituksemme vaikuttavat takaisin ympäröivään maailmaan. Tätä kaksisuuntaista vuorovaikutusta kutsutaan kaksoisolennaisuudeksi.

Vastuullinen sijoittaminen ei lupaa nopeita voittoja, eikä sen pidäkään. Se ei ole turbo, vaan jarrujärjestelmä. Se auttaa hallitsemaan vauhtia, arvioimaan mutkia ja välttämään törmäyksiä. Pitkällä aikavälillä se voi suojata salkkua riskeiltä, joita esimerkiksi perinteinen suppea osakeanalyysi ei tavoita. Yritykset eivät koskaan toteuta liiketoimintaansa tyhjiössä. Sen takia ympäröivän maailman ymmärtäminen on tärkeä osa yritysanalyysia ja ammattimaista päätöksentekoa. Eläkkeiden sijoittaminen tuottavasti ja turvaavasti ei ole valinta, vaan mandaatti. Eläkesijoittajan aikahorisontti ulottuu vuosikymmenten päähän, mikä tekee pitkäjänteisestä riskienhallinnasta erityisen tärkeää. Juuri siksi vastuullisuusanalyysin roolia on mahdotonta sivuuttaa.

Olisiko siis aika lakata puhumasta vastuullisesta sijoittamisesta omana erillisenä kategoriana ja puhua yksinkertaisesti hyvästä sijoittamisesta. Sijoittamisesta, jossa vastuullisuuden sivuuttaminen ei tarkoita neutraaliuutta vaan sokeutta todellisille riskeille. Sijoittamisesta, jossa on kaasu, jarrut ja suunta, joka kantaa tulevaisuuteen.

Lopuksi on hyvä muistaa, että vaikka vastakkainasettelut ja kärjistykset voivat toimia hyvinä herättäjinä, ne harvoin vievät keskustelua rakentavasti eteenpäin. Tai vielä pahempaa, ne typistävät tärkeiden yhteiskunnallisten aiheiden edistämisen konkreettisten ratkaisujen sijaan pelkäksi eipäs-juupas-väittelyksi. Vastuullisuudesta puhuessamme tarvitsemme laajempaa ymmärrystä, enemmän yhteistyötä ja vähemmän syyttelyä. Kestävää kasvua ei rakenneta huutamalla kovempaa, vaan kuuntelemalla tarkemmin.