Yrittäjäkin ansaitsee kunnollisen eläketurvan
/ Blogi / Yrittäjä
Selvityshenkilö Jukka Rantala luovutti selvityksensä YEL:n kehittämistarpeista ministeri Sanni Grahn-Laasoselle 5.12. Sen jälkeen yrittäjien eläkkeistä onkin keskusteltu laajasti myös julkisuudessa.
Rantalan selvitys on ansiokas, se on kirjoitettu hyvin ja ehdotukset ovat kannatettavia. Lähtökohtana on, että ansioeläkkeet karttuvat myös yrittäjillä heidän omien ansioiden perusteella. Malli on yksinkertainen, ja vakuuttamisen perusteena ovat tiedot päivittyvät automaattisesti, jos ja kun ansiot muuttuvat. Sekin on ymmärrettävää, että isommissa tuloluokissa tarvitaan poikkeuksia ja että vakuuttamien aloitettaisiin samantapaisista tuloista kuin työntekijöillä ilman kummempia aikarajoja. Uskomukseni mukaan omiin ansioihin perustuvaa mallia kaipaa myös hiljainen enemmistä yrittäjistä. Ajatusmalli taustalla on seuraava: Jos maksan eläkemaksun, saan eläkkeen, jolla pärjään myös eläkkeellä ollessani, ilman, että minun on varsinaisesti tutustuttava eläkkeiden muodostumiseen. Haluan keskittyä yrittämiseen, en eläkkeisiin.
Muutoksia pitää saada aikaan
Tällä YEL:n kehittämiskierroksella on myös pakko saada muutoksia aikaan. Nykyinen työtulosääntö perustuu siihen minkälaista palkkaa yrittäjän olisi maksettava työntekijälle, joka tekisi hänen työnsä. Työeläkeyhtiön tehtävänä on antaa tästä palkkaan perustuvasta työtulosta päätös ja päätöksenteko on sidottu kunkin toimialan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkkaan. Toki työeläkeyhtiö ottaa huomioon mm. yrittäjän työpanoksen määrän, yrittäjätoiminnan laajuuden, yrittäjän ammattitaidon ja muut yrittäjän työpanoksen arvoa kuvaavat tiedot. Yrittäjän eläke siis perustuu saman alan työntekijän keskiansioon, kunhan yritetään ottaa huomioon yrittäjän todellinen työpanos. Tämä ei ole lähtökohtaisesti kovin yksilöllinen määrittämistapa. On ymmärrettävää, että yrittäjät ovat tyytymättömiä siihen, että oma eläke perustuu jonkun muun tuloihin ja haluavat juuri tähän muutoksen.
Muutosta täytyy saada aikaan. Ensi vuonna työtulotarkastukset jatkuvat ja silloin jo aiemmin korotuksen piirissä olevat yrittäjät saavat toisen korotuskierroksen. Työtulokorotus rajoitetaan 4 000 euroon, ja sen valinneilla tulee nyt toinen korotus. Kun pidemmän päälle tällä mallilla jatketaan, yrittäjien työtulot vastaavat keskimäärin palkansaajien ansioita, mutta ongelmaksi tulee se, että työtulot ovat joko liian isoja tai liian pieniä yrittäjän varsinaisiin tuloihin nähden varsinkin pienimmissä tuloluokissa.
Rantalan ehdottamaan suuntaan ollaan siis jo menossa. Osa yrittäjistä kokee, että korotukset kohdistuvat liian suurissa määrin väärille yrittäjille. Yrittäjän omat ansiotulot kyllä kuvaavat paremmin yrittäjän maksukykyä työtuloon nähden.
Entä yrittäjän valinnanvapaus?
Rantalan ehdotuksen on tulkittu tarkoittavan myös yrittäjän valinnanvapauden vähentämistä. Ansiotuloja vakuuttamalla asiointi työeläkeyhtiön kanssa on suoraviivaisempaa. Keskustelu työtulosta eläkeyhtiön kanssa päättyy. On kuitenkin huomattava, että yrittäjällä on yhä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulonmuodostukseensa ja verotukseensa.
Nyt ehdotuksessa eläkkeen perustana on ansioina verotettavat tulot eikä pääomatuloja lainkaan. Joidenkin mielestä tässä syntyy jopa liian suuria vapauksia yrittäjille, jos ja kun myös eläkevakuuttaminen tulee pohdintaan mukaan. Vapautta siis on, mutta se on verotuksen puolella. Raportissa on jopa huolestuttavia tietoja, mitä vapaus tarkoittaisi, jos niitä täysimääräisesti käytettäisiin.
Kysymyksiä on julkisuudessa esitetty siitä miksi yrittäjien eläkkeitä ei rahastoitu alusta lukien kuten työntekijöille. Katsotaan nyt, tekeekö tämä sukupolvi nyt myös ne samat virheet kuin se sukupolvi, joka 1960-luvulla päätti olla rahastoimatta yrittäjien eläkkeisiin.
Päätöksentekijänä tässä uudistuksessa ei tällä kertaa ole työmarkkinaosapuolet vaan poliittinen päätöksenteko, joka joutuu nyt tekemään vaikeita päätöksiä eläkkeistä.
PS.
Julkisuudessa on esitetty, etteivät työeläkeyhtiöt ennen FIVA:n tarkastusta valvoneet yrittäjien työtuloja. Tämä ei pidä paikkaansa, työtuloja on valvottu vuodesta 1970 lähtien. Eläketurvakeskukselle on annettu velvollisuus oheistaa työeläkeyhtiöitä ja siksi se on antanut ns. soveltamisohjeita. Aiemmin ohjeistettiin, että yleensä yrittäjän itsensä arvioimaa työtuloa pidetään työtulon vahvistamisen perusteena. On hyvä kysymys mikä merkitys Eläketurvakeskuksen ohjeilla on jatkossa.
