Eläkejärjestelmän kehittäminen ei ole vain ekonomistien asia
/ Blogi / Eläkkeet
Talouslehtien palstat ja taloustutkimuslaitosten nettisivut ovat pullollaan ekonomistien neuvoja siitä, miten eläkeoikeuksia tulisi muuttaa seuraavalla hallituskaudella. On saatu lista ehdotuksia, miten eläkeoikeuksia tulisi leikata. Tavoitteena on, että valtio voisi verottaa kansalaisia nykyistä enemmän. Onneksi eläkeoikeuksista eivät päätä ekonomistit. Eläkeoikeuksien kehittämisen lähtökohtana ei pidä olla valtion akuutti taloustilanne.
Jotta valtio voisi verottaa kansalaisia enemmän, tulisi eläkemaksua alentaa, jotta kokonaiskustannus säilyisi samana. Eläkemaksusta päättävät työmarkkinaosapuolet ja ne ovat juuri sopineet, että se säilyy saman vuoteen 2030. Jos tähän haluttaisiin muutos, vain tätä päätöstä pitäisi muuttaa. Yksityisen puolen eläkejärjestelmän rahoitusasema on vahva, joten se saattaisi jopa kestää väliaikaisen maksunalennuksen. Työmarkkinaosapuolet ovat vastuuntuntoisesti kuitenkin halunneet ylläpitää nykyistä maksutasoa eläkejärjestelmän pitkäaikaisen kantokyvyn vuoksi.
Leikkauslistalle on ehdotettu mm. perhe-eläkkeitä, tutkinnosta tulevaa eläkettä ja työttömyysturvan eläkekarttumaa. Perhe-eläkkeitä maksetaan lähinnä ikääntyneille naisille heidän edellisen elämänsä elintason jonkinlaiseksi ylläpitämiseksi. Perhe-eläketurvaa ei saa kuitenkaan hankittua yksityiseltä vakuutusmarkkinalta, jos sellaisen ymmärtäisi hankkia - vuosikymmeniä ennalta. Tutkinnoista tulevaa eläkettä on arvosteltu, koska se on tulonsiirto hyvätuloisille unohtaen, että puolet näistä tulee ammattitutkinnoista, joilla ei välttämättä pääse hyviin ansioihin kuten ei kaikilla akateemisilla tutkinnoillakaan. Etuus oli myös parannus nimenomaan nuorten eläketurvaan. Samassa laissa säädetään valtion rahoittama alle 3-vuotiaan kotona hoitamisen eläkekarttuma. Työttömyysturvan eläkekarttuma syntyy työttömyysturvalain mukaisen ansioon suhteutetun päivärahan perusteena olevasta ansiosta, mutta ansiona käytetään vain 75 prosenttia. Kuten tunnettua, työttömyysturvalain mukainen ansio pienenee ansioiden kasvaessa. Eläkeoikeuden määrä ei ole huima, mutta turvaa väliaikaisesti työttömäksi jäävän eläkkeen tulevan tason. Samaan aikaan esimerkiksi vanhempainvapaan aikaisen eläkekarttuman ansiona käytetään edunsaajan sairausvakuutuslaissa tarkoitettua vuosituloa, mutta korotettuna 121 prosenttiin. Molemmat eläkekarttumat ovat ns. palkattomia karttumaetuja, mutta vain toinen ekonomistien leikkauslistalla, miksi? Palkattomiin aikoihin liittyvällä turvalla tulisi olla eläketurvan syntymisestä lähtevä tarkoitus ja niiden tulisi olla yhteensopivia.
Ekonomistien leikkauslistat ovat seurausta eläkesopimuksesta 2025. Heidän mielestään uudistus jäi vajaaksi. He esittävät automaattisten vakauttajien käyttöönottoa välillä selvittämättä minkälaisia vakauttajia jo on käytössä. Tuntuu, ettei ole tunnistettu mm. järjestelmän sisällä olevia neuvottelumekanismeja tai velvoitteita korottaa maksua tietyissä tilanteissa. Koko eläkejärjestelmää koskevan automaattisen vakauttajan yksi ongelma on se, että eläkejärjestelmä muodostuu useasta osajärjestelmästä, joiden rahoitusasema on erilainen. Miten automatiikkaa voitaisiin soveltaa oikeudenmukaisesti? Lisäksi valtio tarjoaa vielä nykyisin maksunalennuksia joissain osajärjestelmissä, joiden rahoituksesta se vastaa muutenkin. Pitäisikö ensin kustannusvastuu olla yhdenmukainen?
Yksi sokea kohta ekonomisteille on ennustemallien käyttö. Heillä näyttää olevan melkein sokea luotto malliensa tuloksiin ja tuloksia esitellään vuosikymmenien päähän ”varmana tietona” tulevasta maksuntarpeesta. Samaan aikaa heiltä on melkein mahdotonta saada edes puoliluotettavaa tietoa esimerkiksi ensi vuoden BKT:n kasvusta. Ennustemallien tuloksia tulee verrata vain eri laskentaskenaarioiden välillä, jotta saadaan mahdollinen muutoksen suunta selville ja jotain arvioita määrästä. Oikeita ennusteita tulevaisuudesta ne eivät ole, kun kukaan ei osaa ennustaa millainen tulevaisuus on esimerkiksi yli 30 vuoden kuluttua.
Tämän talven keskustelu eläkeoikeuksista on aiheuttanut uuden kolauksen luottamukseen eläkejärjestelmää kohtaan. Luottamusta on korjattava varmaan vuosikausia, jotta se saadaan keskustelua edeltävälle tasolle, joka sekään ei ollut kovin kaksinen. Eläkeoikeuksia tulisi kehittää eläkejärjestelmän tarpeen mukaan niin, että etuudet myös koetaan oikeudenmukaiseksi ja eläkejärjestelmän pysyvyyteen voidaan luottaa. Kenen tehtävä tämä on?
