Nuoret työntekijät kaipaavat työpaikoilta pelisääntöjä älylaitteiden käyttöön

Nuorilla on iso huoli digilaitteiden aiheuttamasta kuormituksesta. Näin kertoo tuore tutkimus, joka tehtiin E2-tutkimuslaitoksen, Elon ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n yhteistyönä. Tutkimuksen mukaan nuoret aikuiset käyttävät älylaitteita enemmän kuin haluaisivat ja kokevat sen heikentävän keskittymiskykyä, mielenterveyttä ja työtehoa.

Yli 80 prosenttia nuorista arvioi käyttävänsä laitteita liikaa, ja kaksi kolmesta (68 %) uskoo voivansa paremmin, jos ruutuaikaa vähennetään. Elon työkykyjohtaja Kati Korhonen-Yrjänheikki pitää nuorten vastauksia hätkäyttävinä. 

– Sovellukset on rakennettu piinallisen koukuttaviksi ja algoritmien tarkoitus on pitää käyttäjä mahdollisimman pitkään ruudun ääressä. Tämä näkyy nuorten arjessa hyvin konkreettisesti. Keskittymiskyky rapautuu, palautuminen heikkenee ja mielenterveys kärsii, pohtii Korhonen-Yrjänheikki.

Kyselyn mukaan nuoret käyttävät sosiaalista mediaa keskimäärin useita tunteja päivässä. Kolmannes viihtyy somen parissa yli viisi tuntia päivittäin. Tämä aika on pois esimerkiksi liikkumisesta. 78 % nuorista ajattelee, että sosiaalisen median käyttö on merkittävä syy pahoinvoinnin lisääntymiseen.

– Olen erityisen huolestunut liikkumisen ja aidon vuorovaikutuksen vähentymisestä. Liikunta lisää monella tavalla mielen hyvinvointia. Me tiedämme, että runsas ruutuaika lisää myös yksinäisyyden kokemusta ja yleisesti nuoret kokevat itsensä muita ikäryhmiä yksinäisemmiksi, toteaa Korhonen-Yrjänheikki.

42 % nuorista kokee kasvokkaisen vuorovaikutuksen vähentyneen älylaitteiden käytön vuoksi. Tutkimuksesta välittyy nuorten voimakas kaipuu kasvokkain olemiseen muiden kanssa.

–  Pidän isona inhimillisenä tragediana sitä, jos nuorten ihmissuhteet jäävät somen vuoksi entistä ohuemmiksi. Sosiaaliset taidot tarvitsevat kehittyäkseen harjoitusta. Tämä näkyy jo työpaikoilla haasteena, että vuorovaikutustaidot uhkaavat heiketä, kun niitä ei ole harjoitettu, sanoo Korhonen-Yrjänheikki.

Yli puolet nuorista aikuisista kokee keskittymiskykynsä heikentyneen

Älylaitteet ovat osa arkea ja työtä, mutta niiden hallitsematon käyttö on noussut yhdeksi työelämän suurimmista hyvinvointihaasteista. Yli puolet nuorista aikuisista kokee keskittymiskykynsä heikentyneen älylaitteiden käytön vuoksi. Lähes kolmannes arvioi sen heikentäneen myös työtehoa.

– Keskittymiskyvyn rapautuminen heikentää mielen hyvinvointia ja tuloksellisuutta. Kun kuvittelemme olevamme läsnä monessa paikassa yhtä aikaa, emme ole oikeastaan läsnä kunnolla missään, toteaa Korhonen-Yrjänheikki.

Hän pitää hyvin ymmärrettävä tutkimuksesta kantautuvaa viestiä. Moni nuori ei halua kantaa vastuuta rajaamisesta yksin, vaan kaipaa työnantajalta selkeitä linjauksia ja pelisääntöjä. Yhteiset raamit tulisi nähdä keinona ehkäistä digikuormitusta ja tukea työntekijöiden hyvinvointia. 

– Kokemus työn hallinnasta ja kyky rajata omaa työtä ovat keskeisiä elementtejä, joista syntyy sujuva ja hyvä työarki. Työhön liittyvä ruutuaika liittyy tähän kiinteästi . Esihenkilön rooli on tässä työssä keskeinen, mutta ylipäätään tiimeissä kannattaisi yhteisesti sopia säännöistä, miten ollaan tavoitettavissa ja toisaalta kuinka omaan aivoterveyteen ja keskittymiseen pitäisi panostaa, sanoo Korhonen-Yrjänheikki.

Entä miten työpaikoilla pitäisi ratkaista yhtälö, jossa monipaikkainen työ on tullut jäädäkseen, mutta samalla on kasvata tarve asettaa rajoja ruutuajalle? Korhonen-Yrjänheikki uskoo työyhteisön kulttuurin voimaan. Monipaikkaista työtä pitää oppia johtamaan.

–  Kasvokkaisella vuorovaikutuksella on iso arvo ja sitä tarvitaan, mutta myös etätyöskentelyllä on paikkansa. Toimiva työteon malli pitää rakentaa yrityskohtaisesti niin että se lisää hyvinvointia ja tuloksellisuutta lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Hyvinvointi on otettava tosissaan ja toimivat pelisäännöt on sovittava yhdessä, summaa Korhonen-Yrjänheikki.

Mitä työpaikoilla pitäisi tehdä? Ainakin näihin kannattaisi tarttua:

• Selkeät pelisäännöt vuorovaikutuskanaviin ja tavoitettavuuteen. Mitä kanavia työntekijöiden odotetaan seuraavan ja missä tilanteissa älylaitteita tarvitaan? Milloin työnantaja odottaa vastaamista? Näistä kysymyksistä sopiminen on erityisen tärkeää monipaikkaisessa työssä.
• Rajaukset työn ja vapaa-ajan välille. Työnantajan on viestittävä selkeästi, ettei vapaa-ajalla   ei odoteta viesteihin vastaamista tai työhön liittyvien kanavien jatkuvaa tarkkailua. 
• Esihenkilöiden tuki työn hallintaan. Nuoret tarvitsevat apua työnteon tapojen kehittämisessä, työn keskeytysten hallinnassa ja rajojen asettamisessa 
• Tietoa ja keskustelua digikuormituksesta. Työpaikoilla on hyvä puhua avoimesti siitä, miten keskeytykset ja digilaitteiden ilmoitukset lisäävät kuormitusta. Lisäksi olisi tarpeen lisätä tietoisuutta siitä, miten ruutuaika vaikuttaa keskittymiskykyyn ja miten jatkuva tavoitettavissa oleminen vaikuttaa palautumiseen. Työpaikalla olisi hyvä myös käydä läpi, mitä keinoja digikuorman vähentämiseen on olemassa.  
• Mikropalautumisen vahvistaminen päivän aikana. Koulutetaan työpaikalla työn rytmittämisen taitoja. Normitaukojen lisäksi työpäivään tarvitaan huokoisuutta eli vaiheita, jolloin tarkkaavaisuus ja kognitiiviset toiminnot eivät vaadi aivoilta kaikkein intensiivisintä tehoa. Kun tekoäly tekee tietotyössä kasvavasti rutiiniluonteisia tehtäviä, tietoinen työn rytmittäminen ja mikropalautumisen merkitys kasvaa.  
• Yhteisöllisyyden vahvistaminen ja kohtaamisten lisääminen. Digitaaliset välineet eivät saa korvata kaikkea kasvokkaista vuorovaikutusta. Työyhteisön sosiaalinen liima syntyy ihmisten kohtaamisista kasvokkain.Myös suurin osa oppimisesta tapahtuu vuorovaikutuksessa kasvokkain toisten ihmisten kanssa. Työelämätaitojen kehittäminen kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa on erityisen tärkeää nuorille aikuisille.
• Kannustetaan liikkumaan. Monipuolisella liikunnalla on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia mielen hyvinvointiin, mikä kompensoi älylaitteiden aiheuttamaa kuormitusta. Esimerkkejä työnantajan toimista liikkumista vauhdittamaan ovat työpaikan yhteisölliset liikuntatapahtumat, liikkumisen taloudellinen tuki, viikoittainen liikuntatunti työajalla, kävelykokoukset, porrasviikot ja aamupuuro työmatkan pyöräillen tai jalan kulkeville.