Nuori työelämän kynnyksellä – pyydätkö sisään vai suljetko oven?

Muistatko vielä ensimmäisen kesätyösi? Todennäköisesti muistat, sillä työuran alkuvaiheen kokemukset jättävät meihin lähtemättömän jäljen – hyvässä ja pahassa. Työelämän ensikokemukset muovaavat suhtautumistamme työelämään ja uramahdollisuuksiimme. Ensimmäisessä kesätyöpaikassamme luomme peruskäsityksen itsestämme työntekijänä ja työyhteisön jäsenenä. Tervetulleeksi kokeminen kantaa yhtä kesää pidemmälle ja luo positiivista minäkuvaa. Vähättely ja työyhteisön ulkopuolelle jättäminen luovat epävarmuutta omista kyvyistä ja vaikuttavat negatiivisesti itsetuntoon.

Kesätyöpaikan ilmapiiri vaikuttaa vahvasti siihen, miten nuori kiinnittyy työelämään ja sitä kautta yhteiskuntaan. Hyvän startin työelämässä saava nuori tuntee itsensä pystyväksi ja suhtautuu optimisesti työelämään. Hän haluaa löytää mieleisensä opiskelupaikan ja valmistua. Hänellä on voimavaroja etsiä itselleen työ, jossa kokee suoriutuvansa. Hän löytää työstään merkityksellisyyttä ja etsii kehittymismahdollisuuksia. Suuremmassa kuvassa positiivisen työelämäkosketuksen saanut nuori kasvaa todennäköisesti aktiiviseksi ja itsenäiseksi aikuiseksi, jolle työelämä antaa enemmän kuin ottaa.

Negatiivinen ensikosketus työelämään kääntää tämän menestystarinan päälaelleen. Nuori lannistuu ja itsetunto romuttuu. Halu oppia katoaa, ja nuori passivoituu sekä etääntyy opiskelusta ja työelämästä. Pahimmassa tapauksessa hän kyynistyy koko yhteiskuntaa ja maailmaa kohtaan.

Kohtaamme Elossa liian paljon nuorten työkyvyttömyyseläkehakemuksia, joiden perusteena ovat mielenterveydelliset syyt – useimmiten masennus. Usein nuori ihminen ei ole päässyt lainkaan kiinni työelämään. Miten voimme estää sen, että nuoret syrjäytyvät työelämästä ja pahimmassa tapauksessa koko yhteiskunnasta?

Kolmen P:n periaate

Perehdytys, palaute ja positiivisuus. Tässä kolmikanta, jonka avulla jokainen meistä voi vaikuttaa ratkaisevasti nuoren työkokemukseen. Tätä periaatetta pystymme soveltamaan niin kollegoina kuin esihenkilöinäkin.

Työelämään astuva nuori harvoin tietää itse työstä paljon. Nuorta kollegaa ei saa heittää laiturilta veteen ja katsoa, osaako hän uida. Todennäköisesti hän ei osaa. Vaikka heittäisimmekin hänelle pelastusrenkaan, se tapahtuisi todennäköisesti liian myöhään. Työelämässä syntyykin liian paljon hukkunutta itsetuntoa. Jos neuvomme, ohjaamme ja kannustamme nuorta alusta pitäen, annamme hänelle mahdollisuuden onnistua. Meidän on tärkeää antaa hänelle myös riittävästi itsenäisyyttä, jotta hän voi tehdä asioita omalla tavallaan.

Nuoret janoavat palautetta. Kesän lopuksi todettu yliolkainen ”hyvin meni” ei kanna kauas. Tuskin edes seuraavaan kesään. On tärkeää antaa nuorelle palautetta arjessa. Koska nuori on oppimassa, palautteen pitää olla rehellistä ja rakentavaa. Perusteeton kehuminen ei hyödytä sen enempää nuorta kuin työyhteisöäkään.

Oletko koskaan miettinyt, miten puhut omasta työstäsi nuorelle? Korostatko liikaa vain työn negatiivisia puolia? Töissä on kiire, työtä on liian paljon, palkka ei vastaa työn vaativuutta ja pomokin on pölvästi. On tekopyhää ihmetellä, miksi nuoret eivät sitoudu työhönsä vaan haluavat leijalautailla Norjassa tai joogata Balilla puolet vuodesta.

Miksi emme kerro siitä, mikä työelämässä on hyvää? Sitähän on enemmän kuin halumme myöntääkään. Monet kokevat tekevänsä merkityksellistä työtä ja kehittyvänsä vuodesta toiseen. He käyttävät luovuuttaan ja luovat työpaikallaan merkittäviä ihmissuhteita. Nostetaan nuorille esille työelämän positiiviset kasvot, jotta he eivät turhaan pelkää työelämään astumista.

Nyt kesätyöntekijät ovat jälleen työpaikoilla. Olethan sinäkin avaamassa oven apposen auki nuorelle, joka seisoo työelämän kynnyksellä!