Nuorille on pystyttävä tarjoamaan toivoa tulevasta

Ympäri Suomea juhlitaan näinä viikkoina koulunsa ja opintonsa päättäviä. Tässä hetkessä tulevaisuus on avoinna ja nuoren pitäisi voi luottaa siihen, että elämä kantaa.
 
Nuorten tulevaisuususko on kuitenkin heikentynyt merkittävästi viime vuosina. Pitkään noin 80 prosenttia nuorista suhtautui tulevaisuuteensa optimistisesti, mutta viimeisimmän Nuorisobarometrin mukaan osuus on laskenut noin 60 prosenttiin. Yleinen epävarmuus, ilmastonmuutos, työllistyminen, taloustilanne, sosiaalisen median tuottamat paineet kiiltokuvamaisesta elämästä – moni asia painaa nuorten mieliä. Nuorten kokema epävarmuus ja ahdistuneisuus on otettava vakavasti.

Yksi asia on selvä: Nuorille on pystyttävä tarjoamaan toivoa tulevasta. Miten siinä onnistutaan? Me emme voi muuttaa Suomesta käsin maailman epävarmuutta tai pysäyttää yksin ilmastokriisiä. Mutta voimme vaikuttaa kahteen tärkeään asiaan: millaisen mielikuvan aikuisuudesta ja työelämästä annamme nuorille sekä siihen, kuinka paljon korostamme yksilöllisyyttä ja yksilön vastuuta pärjätä yksin yhteiskunnassa. 
 
Työelämää koskevaan keskusteluun tarvitaan uusi nuotti. Mediaa ja ihmisten puheita seuraamalla työelämä näyttää kuormituksen, muutosten ja riskien viidakolta, kun todellisuudessa valtaosa meistä nauttii työstään ja on motivoinut sen tekemisestä. Työssä olevat ihmiset kokevat oman työkykynsä järjestäen paremmaksi kuin työelämän ulkopuolella olevat ja parhaimmillaan vahva työyhteisö tukee myös muuhun elämään liittyvää jaksamista. Jokaisella aikuisella on vastuu miettiä, rakennammeko omalla puheenparrellamme luottamusta aikuisuutta ja työelämää kohtaan vai lisäämmekö päinvastoin epävarmuutta.
 
Toinen keino uskon ja luottamuksen vahvistamiseen on mielestäni liiallisen yksilöllisyyden kääntäminen kohti yhteisöllisyyden ja yhteisön kantaman vastuun vaalimista. Olemme siirtäneet yhä enemmän vastuuta yhteiskunnallisista kysymyksistä yksilön harteille. Tämä on tarkoittanut sitä, että nuorille on syntynyt helposti kuva, että heidän tulisi yksin ratkaista omaan tulevaisuuteensa liittyvät epävarmuudet, kuten työllistymiseen tai jaksamiseen liittyvät haasteet.
 
Työelämän murros, digitalisaatio ja tekoäly muuttavat sisääntulopolkuja työelämään. Esimerkiksi entry-tason työpaikkojen vähentyminen on aito haaste, joka ratkaistaan vain työnantajien, oppilaitosten ja koko yhteiskunnan yhteistyönä. Tarvitaan uusia reittejä työelämään: lisää harjoittelumahdollisuuksia, käytännön projekteja ja ylipäätään lisää työelämälähtöisempiä opintoja. Nuorille on annettava selkeä viesti, että he eivät kannata tätä taakkaa yksin, vaan ratkaisut löydetään yhdessä. Tähän tarvitaan päättäjiltä, esihenkilöiltä ja turvallisilta aikuisilta sanojen lisäksi tekoja. Nuorten luottamus pitää lunastaa.
 
Jokaiselle koulunsa päättävälle nuorelle toivon uskallusta luottaa elämään ja toisiin ihmisiin. Sekä elämän ilot että epävarmuudet kannattaa jakaa toisten kanssa. Yksin ei pidä jäädä.