Nuorille pitää kertoa suoraan, millaisen laskun he saavat maksettavakseen

Suomessa käydään jo kovaa keskustelua siitä, mistä seuraavan hallituksen pitäisi säästää ja mistä kerätä lisää tuloja. Leikkaus- ja veronkorotuslistoja julkistetaan tiuhaan, ja niiden vaikutuksia lasketaan niin eläkeläisille kuin työssäkäyville.

Hyvä, että näin tehdään. Samoissa laskelmissa pitäisi kuitenkin näkyä myös se, mitä esitetyt vaihtoehdot tarkoittavat tämän päivän parikymppiselle. Minusta meiltä uupuu ymmärrystä siitä, miltä nuorten maailma näyttää ja minkälaiset kortit olemme oikeastaan jakaneet heidän käteensä. Nuoret maksavat korkeita veroja ja eläkemaksuja, ja aikanaan heidän vastuullaan on nykyistä raskaammin velkaantunut julkinen talous. Samalla on epävarmaa, minkälaisiin julkisiin palveluihin ja etuuksiin he voivat tulevina vuosikymmeninä tukeutua. Näin on, mikäli päätöksiä ei tehdä ajoissa.

Kun moni pari-kolmekymppinen pohtii tämän lisäksi jo nyt säästämistä omaa eläkeikäänsä varten, herää kysymys: minkälainen taloudellinen liikkumavara tämän kaiken jälkeen nuorelle jää?

Nuorille on kerrottava suoraan, kun puhe eläkkeistä koskee heidän eläkkeitään

Entä eläkkeet? Monessa säästölistassa katse on kääntynyt myös eläkejärjestelmään, eli siihen osaan suomalaista yhteiskuntaa, jossa tulojen ja menojen tasapainosta on pidetty ehkä kaikkein parhaiten huolta.

Julkisessa keskustelussa on väläytetty eläkeiän nostamista, eläkkeiden indekseihin sekä opiskeluajalta, työttömyysjaksoilta ja perhevapailta kertyneisiin eläke-etuuksiin puuttumista. Näissä keskusteluissa pitäisi joka kerta sanoa ääneen myös se, kenen eläkkeestä puhutaan.
Indeksien jäädyttäminen pitää sanoittaa auki. Mitä se tarkoittaa eläkeläiselle, entä tällä hetkellä työelämässä olevalle ihmiselle?

Jos palkkakerrointa jäädytetään, työuran aikaisia ansioita tarkistetaan eläkkeelle jäätäessä vähemmän kuin nykyisillä säännöillä. Jäädytettyjen vuosien osalta korotusta ei tehdä ja se näkyy aikanaan alkavan eläkkeen määrässä. Samoin esimerkiksi opiskeluajalta tai perhevapailta kertyvään eläkkeeseen tehtävät muutokset näkyvät aikanaan niiden ihmisten eläkkeissä, joiden työura on nyt vasta alussa tai vielä edessä. Minusta nuorille pitää kertoa avoimesti, mitä mahdolliset päätökset heidän kohdallaan tarkoittavat.

Yhtälailla meidän pitää kertoa avoimesti, minkälaisia riskejä eläkejärjestelmään liittyy. Nyt toimeenpantavana oleva eläkeuudistus lisää eläkevarojen osakepainoa. Se tarkoittaa sitä, että sijoitettujen eläkevarojen tuotto-odotus nousee ja järjestelmän rahoitus on jatkossa vankemmalla pohjalla. Tämä on järkevää sijoitusten ja eläkejärjestelmän pitkä horisontti huomioiden. Mutta osakkeiden määrän lisääminen sisältää myös riskin ja me emme ole selkeästi sopineet, kenelle riski realisoituu jos tavoiteltuihin tuottoihin ei päästä. Tällöin on luotettava siihen, että päätöksentekijät tekevät oikeudenmukaisia päätöksiä.

Eläkejärjestelmän eri osista voidaan hyvin keskustella. Olennaista on kuitenkin ymmärtää, mitä ongelmaa mahdollisilla muutoksilla ollaan ratkaisemassa. Eläkejärjestelmässä ei ole akuuttia rahoituskriisiä. Jos katse kääntyy eläkkeisiin siksi, että julkiseen talouteen tarvitaan lisää liikkumavaraa, tämäkin pitää sanoa avoimesti.

Samalla pitää malttaa katsoa tarpeeksi pitkälle. Eläkejärjestelmä ei elä budjettitalouden rytmissä, eikä siitä synny pikavoittoja seuraavan vuoden menoihin. Eläkejärjestelmässä kvartaali on pikemminkin 25 vuotta, sillä tänään tehtävien päätösten vaikutukset ulottuvat helposti vuosikymmenten päähän. Tämä vaatii muutoksilta huolellista harkintaa, riittäviä siirtymäaikoja ja ennen kaikkea ymmärrystä siitä, miten sama päätös kohtelee eri sukupolvia.

Lopulta kyse on tulevaisuudenuskosta

Olen miettinyt tänä syksynä paljon nuorten tulevaisuususkoa. Aihe nousi vahvasti myös viime viikolla esiin, kun pääsin tapaamaan poliittisten nuorisojärjestöjen edustajia.

Julkista keskustelua seuratessa ymmärrän hyvin, miksi oma tulevaisuus voi näyttää epävarmalta. Moni onkin huolissaan nuorten matalasta tulevaisuudenuskosta. Niin olen minäkin. Tämä huoli koskee myös eläkejärjestelmää, sillä järjestelmä tarvitsee sukupolvesta toiseen ihmisten luottamusta.

Olennaisinta ei kuitenkaan ole se, mitä nuorten heikko luottamus tekee eläkejärjestelmälle tulevaisuudessa. Paljon tärkeämpää on kysyä, mitä se tekee nuorille itselleen. Jos oma talous on tiukalla ja tulevaisuus näyttää monelta suunnalta epävarmalta, minkälaisia valintoja nuori uskaltaa tehdä? Uskaltaako hankkia kodin, perustaa perheen tai ryhtyä yrittäjäksi? Kuinka pitkälle eteenpäin uskaltaa suunnitella?

Ympäröivän maailman epävarmuus tulee varmasti säilymään. Sille voimme tehdä Suomesta käsin kovin vähän. Sen sijaan siihen voimme vaikuttaa, että nuorille puhutaan suoraan siitä, mitä erilaiset sopeutuspäätökset merkitsevät heidän kohdallaan.

Jos tämän päivän päätökset tarkoittavat tulevaisuudessa korkeampia maksuja, pienempiä etuuksia tai myöhempää eläkeikää, se pitää kertoa. Samalla pitää kysyä nuorilta itseltään, mitä he tästä kaikesta ajattelevat.

Nuoret kyllä kestävät synkkiäkin uutisia ja ymmärtävät vaikeiden päätösten taustoja. Paljon huonompi vaihtoehto on jättää päätösten vaikutukset hämärän peittoon ja antaa nuorten odottaa siihen asti, kunnes lasku on heidän edessään.