Tekoälyn tuottavuusloikka voi jäädä haaveeksi, jos työkyky unohtuu

Suomi tavoittelee tekoälystä uutta tuottavuusloikkaa. Samalla vaarana on, että unohdamme kaikkein tärkeimmän tuotannontekijän: ihmisen työkyvyn. Tekoäly voi nopeuttaa työtä, parantaa päätöksentekoa, keventää rutiineja ja avata uusia mahdollisuuksia dataperustaisten palvelujen tuottamiseen. Mutta ilman työkyvyn, oppimisen ja muutoskyvykkyyden johtamista tuottavuusloikka voi jäädä haaveeksi. 

Yksi asia jää keskustelussa liian usein sivuun: tekoälyn tuloksellinen hyödyntäminen ei ole ensisijaisesti teknologiaharjoitus. Se on ennen kaikkea työn, toimintakulttuurin, prosessien, roolien ja johtamisen muutos. 

Jos tekoäly tuodaan työpaikoille vain uutena työkaluna vanhojen rakenteiden päälle, lopputulos voi olla päinvastainen kuin tavoiteltiin. Työ ei kevenekään, vaan sirpaloituu. Ihminen valvoo, tarkastaa ja koordinoi yhtä aikaa useita järjestelmiä. Työn intensiteetti kasvaa, palautuminen ei ole riittävää ja aivot ylikuormittuvat. 

Harvard Business Review on nostanut esiin ilmiön nimeltä AI Brain Fry. Sillä tarkoitetaan henkistä kuormitusta, joka syntyy, kun ihminen käyttää tai valvoo tekoälyä yli oman kognitiivisen kapasiteettinsa. Seurauksena voi olla keskittymisvaikeuksia, hitaampaa päätöksentekoa, virheitä, päänsärkyä ja päätösväsymystä. 

Tekoäly ei lisää tuottavuutta, jos samalla heikkenee ihmisten kyky tehdä laadukkaita päätöksiä, oppia uutta ja palautua työstä. Tämä on tekoälykeskustelun sokea piste. Olennainen kysymys kuuluu: paraneeko työn sujuvuus ja mielekkyys vai kasvaako ihmisen kuormitus? 
Työterveyslaitoksen mukaan tekoälyä käyttää jo 51 prosenttia vähintään kymmenen henkilöä työllistävistä suomalaisista yrityksistä, mutta vain 17 prosentilla tekoälyä käyttävistä yrityksistä on sen käyttöä ohjaava strategia. Generatiivista tekoälyä käyttävistä yrityksistä alle puolet on kouluttanut henkilöstöään sen käyttöön. Tämä kertoo olennaisen: kokeiluja on enemmän kuin johtamista. 

Ristiriita näkyy työpaikkojen arjessa. Tekoälyä otetaan käyttöön nopeasti, mutta liian harvoin pysähdytään kysymään, mitä työssä oikeastaan muuttuu. Miten tehtävät, vastuut ja roolit muuttuvat? Kuka vastaa tekoälyn tuottaman tiedon ja työn laadusta? Miten varmistetaan, ettei osa henkilöstöstä putoa kyydistä ja ettei työn kuormitus kasva? 

Tekoäly voi parhaimmillaan olla työkyvyn vahvistaja. Se voi vähentää toistotyötä, parantaa tiedon saatavuutta, tukea oppimista ja vapauttaa aikaa ihmiselle merkityksellisempään työhön. Tekoäly muuttaa työn sisältöä, työnjakoa ja osaamistarpeita nopeasti, mutta ihmislähtöisesti johdettuna se voi mahdollistaa terveellisempää, sujuvampaa ja mielekkäämpää työtä. 

Tekoälyn käyttöönotto on suunniteltava ihmisen mittaiseksi. Silloin tulokset näkyvät myös työn tuottavuuden kasvuna. Aivot eivät skaalaudu samaa vauhtia kuin teknologia. 

Siksi tekoälyajan tärkein johtamiskysymys ei ole se, mitä kaikkea teknologia mahdollistaa. Olennaisempaa on, miten käyttöönotto vahvistaa organisaation muutoskyvykkyyttä, työkykyä ja oppimista. Jos tekoälyn halutaan vahvistavan liiketoimintaa ja työn tuottavuutta, sen käyttöönoton on vahvistettava myös ihmisten työkykyä. 
 
Muutoskyvykkyys ei synny juhlapuheissa. Se syntyy arjen rakenteissa: siinä, miten työpaikalla opitaan yhdessä, miten kokeiluja johdetaan, miten epävarmuutta käsitellään, miten henkilöstö osallistetaan ja miten esihenkilöt tukevat ihmisiä uuden äärellä. 

Tekoälyaikana oppiminen ei voi olla irrallinen HR-prosessi. Se on yrityksen menestyksen ytimessä. Työntekijän kysymys ei ole enää vain ”Mitä osaan?” vaan ”Mitä osaan yhdessä tekoälyn kanssa?” Ja ennen kaikkea: ”Miten nopeasti pystyn oppimaan uutta?” 

Yritysjohdon on siksi nostettava tekoäly, työkyky ja oppiminen samaan strategiseen keskusteluun. Tekoälyinvestointi ei valmistu silloin, kun teknologia on hankittu. Se valmistuu vasta silloin, kun ihmiset osaavat käyttää sitä, luottavat siihen ja pystyvät tekemään työnsä paremmin yhdessä tekoälyn kanssa. 

Tekoälyn aikakaudella voittajia eivät ole organisaatiot, jotka ottavat teknologian käyttöön nopeimmin, vaan ne, jotka oppivat nopeimmin muuttumaan sen mukana. Tekoälyn käyttöönotto ei ole teknologiaprojekti, vaan työkyvyn, oppimisen ja muutoskyvykkyyden johtamishanke.