Työelämän piilotettu työkykyriski on aika nostaa näkyväksi

 

Lihavuudesta puhutaan usein vain yksilön terveyskysymyksenä. Työelämän näkökulmasta kyse on kuitenkin paljon laajemmasta ilmiöstä. Elon työkykyjohtaja Kati Korhonen-Yrjänheikin mukaan lihavuuden vaikutukset näkyvät työkyvyssä, sairauspoissaoloissa ja työurien pituudessa, mutta niitä ei usein tunnisteta ajoissa.

Miksi työnantajan pitäisi olla kiinnostunut lihavuudesta?

Lihavuus ei ole vain yksilön asia, vaan yksi työelämän suurista työkykykysymyksistä. On tärkeää ymmärtää, ettei kyse ole ihmisten omista valinnoista tai tahdonvoimasta. Lihavuus on monitekijäinen sairaus, johon vaikuttavat esimerkiksi perimä, elämäntilanne, elinympäristö ja monet yhteiskunnalliset tekijät, sanoo Korhonen-Yrjänheikki.

Työelämän näkökulmasta olennaista on se, että lihavuus lisää riskiä sairastua moniin sairauksiin, jotka voivat heikentää työkykyä ja johtaa pitkiin sairauspoissaoloihin tai pahimmillaan työkyvyttömyyteen. Tällä kaikella on merkittäviä inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia. Ylipäätään on olennaista sanoa ääneen, että lihavuuden vaikutukset näkyvät kyllä työpaikoilla.

Miksi puhut lihavuudesta piilotettuna työkykyriskinä?

Lihavuus jää työkyvyttömyystilastoissa helposti näkymättömäksi. Tutkimme aihetta Elossa ja havaitsimme, että lihavuus näkyy kyllä työkyvyttömyyseläkehakemuksissa, mutta se on silti siellä hieman piilossa. Työkyvyttömyyseläkkeelle ei yleensä siirrytä lihavuuden vuoksi, vaan lihavuuteen liittyvien sairauksien vuoksi. Taustalla voi olla esimerkiksi nivelrikko, selkäsairaus, uniapnea, diabetes tai mielenterveyden häiriö.

Elon aineistossa lihavuus mainitaan nykyisin noin joka kymmenennessä työkyvyttömyyseläkeratkaisussa. Todellinen yhteys on kuitenkin tätä laajempi, sillä lihavuus ei aina näy varsinaisena diagnoosina, vaikka sillä olisi ollut merkittävä vaikutus työkyvyn heikkenemiseen. Tekstianalyysissä siihen liittyviä tapauksia tunnistimme noin kaksinkertaisen määrän verrattuna pelkkään diagnoosikoodiin. 

Siksi puhun lihavuudesta piilotettuna työkykyriskinä. Sen vaikutus työkykyyn voi olla huomattavasti suurempi kuin mitä diagnooseista tai tilastoista ensisilmäyksellä näkyy. 

Millä tavoin lihavuus vaikuttaa työkykyyn?

Yhteys näkyy erityisen selvästi tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Tämä on aika loogista: paino kuormittaa niveliä ja tuki- ja liikuntaelimistöä. Esimerkiksi polven nivelrikon sekä erilaisten selkäsairauksien riski kasvaa. Nämä ovat myös yleisiä syitä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen taustalla.

Lihavuuden ja mielenterveyden väliset yhteydet ovat monimutkaisempia. Lihavuus voi lisätä mielenterveyden häiriöiden riskiä, mutta myös mielenterveyden ongelmat voivat vaikeuttaa painonhallintaa. Lihavuus lisää myös sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Usein työkykyä haastaa juuri useiden tekijöiden kasautuminen samalle ihmiselle.

Työkyvyttömyyttä ei yleensä aiheuta yksi yksittäinen sairaus. Haasteet syntyvät usein vähitellen, kun erilaiset terveyteen liittyvät ongelmat alkavat kasaantua.

Miksi lihavuudesta puhuminen työpaikoilla on niin vaikeaa?

Lihavuuden ympärillä on edelleen vahva tabu ja minusta se pitää rikkoa.

Lihavuuteen liittyy edelleen häpeää, ennakkoluuloja ja pelkoa leimaamisesta. Siksi siitä puhutaan työelämässä usein hyvin varovasti, vaikka tiedämme, että sillä voi olla suuri vaikutus työkykyyn.

Mielestäni tilanne muistuttaa hieman sitä, miten mielenterveyden häiriöistä puhuttiin vielä kymmenen vuotta sitten. Niistäkin keskusteltiin työelämässä huomattavasti nykyistä varovaisemmin. Nyt niiden merkitys työkyvylle tunnistetaan laajasti.

Toivoisin, että myös lihavuudesta pystyttäisiin keskustelemaan nykyistä avoimemmin. Tarkoitus ei ole syyllistää ketään, vaan pystyä paremmin ennaltaehkäisemään lihavuutta, tunnistaa työkykyyn liittyviä riskejä riittävän ajoissa ja tarjota ihmisille tukea silloin, kun sitä tarvitaan.

Mitä työnantaja voi tehdä käytännössä?

Työnantajan tehtävä ei ole seurata ihmisten painoa eikä arvioida kenenkään elämäntapoja. Tämä on aivan selvä asia.

Työpaikalla kannattaa sen sijaan kiinnittää huomiota työkykyyn. Jos työntekijän jaksamisesta, terveydestä tai työssä suoriutumisesta herää huoli, asia kannattaa ottaa puheeksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Puheeksi ottaminen ja tarpeen mukaan työterveyteen ohjaaminen on välittämistä ja se voi olla jollekin ihmisille todella tärkeä oljenkorsi. 

Eläkeyhtiönä voimme auttaa yritysasiakkaitamme tunnistamaan yhteisötasolla kohonneen lihavuudesta johtuvan työkyvyttömyysriskin. Ja näin teemme entistä paremmin uusilla tekoälypohjaisilla työkykyriskien tunnistamisen analytiikkatyökaluilla. Suurissa yrityksissä, joissa on riittävästi työkyvyttömyyseläkedataa, pystymme tunnistamaan lihavuuden yhteisötason riskinä ja ottamaan asian suoraan esiin työnantajan kanssa. Pienemmissä yrityksissä voimme auttaa tunnistamalla toimiala tasolla tyypillisesti kohonneita riskejä. 

Mutta meillä eläkeyhtiössä ei ole yksilötason työkykyriskidataa, mikä on työterveyshuollossa, jossa on tietoa työntekijöiden työterveyskäyntien syistä, sairauspoissaoloista ja esimerkiksi lihavuuden riskistä. Sitä pitäisi käyttää nykyistä aktiivisemmin riskien tunnistamiseen ja proaktiiviseen lihavuuden hoidon tarjoamiseen työntekijöille. Työterveyshuollolla on tärkeä rooli tukea yritystä ennaltaehkäisemään työkyvyttömyysriskejä tehokkailla lihavuuden hoitopoluilla.

Mielestäni pystymme työpaikoilla paljon parempaan lihavuuden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa kuin mitä tällä hetkellä teemme.

Puhut suomalaisen työkyvyn triplapandemiasta. Mitä tarkoitat sillä?

Olen huolissani erityisesti kolmesta työkykyä murentavasta ilmiöstä, jotka kytkeytyvät toisiinsa. Tapa miten elämme ja kohtaamme toisemme on muuttunut. Ja se näkyy karulla tavalla työkyvyssä. 

Työkyvyn triplapandemia on yksinäisyyden, liikkumattomuuden ja lihavuuden toisiaan vahvistava kehä. Se heikentää samanaikaisesti fyysistä toimintakykyä, mielen hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä sekä kasvattaa mielenterveys- ja tuki- ja liikuntaelinperusteisia työkykyriskejä. 

Kyse ei ole yksilöiden epäonnistumisesta, vaan laajasta yhteiskunnallisesta, rakenteellisesta ja työelämää koskevasta haasteesta, jonka ratkaisemiseen tarvitaan laaja-alaisia toimenpiteitä ja kulttuurin muutosta. Työpaikoilla voidaan vaikuttaa työkyvyn triplapandemian purkamiseen, mutta yksinomaan työpaikoilta eivät löydy ratkaisun avaimet.

Mikä on tärkein viestisi työnantajille?

Toivoisin, että lihavuudesta pystyttäisiin puhumaan nykyistä avoimemmin, mutta ilman syyllistämistä. Kuten sanoin aiemmin, tabu lihavuuden ympäriltä pitää murtaa. Ihmisten syyllistämisen pitää loppua, mutta niin pitää loppua myös hiljaisuuden aiheen ympärillä.

Lihavuus on työelämän näkökulmasta paljon merkittävämpi ilmiö kuin yleensä ymmärretään. Siksi siitä kannattaa puhua ja tarttua ponnekkaasti sekä lihavuuden ennaltaehkäisyyn että tehokkaaseen hoitoon. Jos näin ei toimita, näen uhkakuvana kasvavat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyden, joissa vahvana juurisyynä taustalla vaikuttaa työkyvyttömyys. 

Toisaalta tarttumalla lihavuuden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon systemaattisesti ja työkykydataa hyödyntäen voidaan lisätä työn tuottavuutta sekä vähentää sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden kustannuksia.