Muistisairaita vanhuksia hoitavan yrityksen perustamisen mahdollistivat oikea hetki ja intohimo alaa kohtaan
/ Artikkeli
– Ossi pitää vieraista, hymyilee Kirsi Elo-Hutri.
Hän on juuri leiponut porkkanakakkua ja keittänyt kahvit. Kodinhoidolliset asiat tulevat Elo-Hutrilta luonnostaan, sillä työssään hän on tottunut niihin. Heinäkuussa perustettu yhden naisen yritys Elonkipinä tarjoaa kiireetöntä palvelua muistisairaille ja muille avuntarpeessa oleville vanhuksille.
– Asiakkaan luona saatan siivoilla vaikka keittiön kuntoon samalla, kun juttelen ja kyselen. Sellaisista asioista, jotka eivät ihmiseltä enää entiseen malliin suju, ei saa tehdä liian isoa numeroa. Se vaatii tietynlaista oveluutta, Elo-Hutri paljastaa.
Elo-Hutri on tietynlainen kokonaispalveluratkaisun henkilöitymä. Hän haluaa auttaa vanhuksia sairaanhoidollisissa asioissa, kodinhoidossa, ruoanlaitossa, syömisessä ja hygieniaan liittyvissä asioissa. Ja sitten tietysti niissä muistisairaudellisissa ongelmissa.
– Minulla on aina ollut luontainen kiinnostus vanhuksiin ja omassa lähipiirissäni on esiintynyt jonkin verran muistisairautta. Tätä kautta heräsi kiinnostus juuri tällaisten sairauksien hoitamiseen, Elo-Hutri kertoo.
Inspiraatio oman yrityksen perustamiseen syntyi kuitenkin vasta paljon myöhemmin.
Kipinä vei mennessään
Kirsi Elo-Hutri vaihtoi aikuisena ammatillista suuntaa ja hankki kaupallisen koulutuksensa kylkeen sairaanhoitajan ammatin. Monen mutkan jälkeen hän päätyi valtion virkaan, jossa pystyi yhdistämään molemmat koulutuksensa. Sitten virka siirrettiin Helsinkiin, jonne oli pitkä työmatka.
– Edestakaisin kulkeminen oli raskasta. Oman jaksamiseni vuoksi irtisanouduin, vaikka pidin kovasti työstäni, Elo-Hutri kertoo.
Lopettamisen jälkeen Elo-Hutri pysähtyi pohtimaan, mitä halusi elämältään. Lapset olivat lentäneet pesästä, velkataakka ei painanut enää harteita ja oli hetki hengähtää. Hän hakeutui henkilökohtaisen kiinnostuksensa ajamana muistihoitajakoulutukseen. Kipinä oman yrityksen perustamiseen syttyi hiljalleen, kun Elo-Hutri työskenteli Kanta-Hämeen Muistiyhdistyksessä. Elämäntilanne varmisti, että oli juuri oikea hetki.
– Suvussani tai lähipiirissäni ei koskaan ollut ollut yrittäjyyttä, joten se oli minulle täysin tuntematon juttu. Siksi hakeuduin yrittäjäkoulutukseen, jossa teimme liiketoimintasuunnitelman. Sain koulutuksesta paljon varmuutta ja apua valitsemalleni tielle, Elo-Hutri pohtii.
Yrittäjäkoulussa Elo-Hutri myös julkisti tulevan yrityksensä nimen.
– Pyörittelin Elo-alkuisia nimiä päässäni pitkään. Sitten se vaan tuli yhtäkkiä jostain alitajunnasta - Elonkipinä! Menin äkkiä tarkistamaan, ettei nimi ollut vielä käytössä, ja varasin sen heti. Aluksi pidin sen salassa, en kertonut edes miehelleni.
Elo-Hutri on saanut yrityksensä nimestä paljon positiivista palautetta. Nimi on osuva - se kuvaa Elo-Hutrin mielestä juuri sitä, mitä hän haluaa yrityksensä toiminnalla tarjota.
Kiireettömyys ja henkilökohtaisuus kantavina voimina
Kun Elo-Hutri menee uuden asiakkaan luo, hän kantaa mukanaan erilaisilla esineillä ja peleillä täytettyä laukkua. Hän käyttää muistelutyön apuna aivopähkinöitä, vanhoja esineitä, tuoksuja tai tuntoaisteihin vetoavia asioita. Hän myös suunnittelee osan muistipeleistä itse.– Tykkään etsiä, tehdä ja askarrella itse. Nyt minulla on suunnitteilla presidenttiaiheinen korttipeli!
Tärkeintä Elo-Hutrille on ollut tarjota kiireetöntä hoitoa aikana, jolloin julkisen puolen hoitajilla on jatkuvasti kiire. Hän tietää mistä puhuu, sillä on itsekin toiminut monessa eri paikassa hoitajana ja vapaaehtoistyöntekijänä.
– Ihmiset haluaisivat, että joku juttelisi heille pidempään. Lyhyestä käynnistä jää jäljelle vain hämmennys, Elo-Hutri kertoo ja jatkaa: Kun appeni sairastui Alzheimerin tautiin, hänelle juotettiin ruokajuomana maitoa, vaikka hän ei ollut eläessään tottunut sitä juomaan. Se oli ikävää. Ihminen pitää kohdata hoitotyössä yksilönä, ei massana.
Alkuhuuman jälkeen
Vaikka alkusysäys oman yrityksen perustamiseen oli huumaava, ongelmitta ei matka ole sujunut. Elo-Hutri perusti Elonkipinän huhtikuussa 2017, mutta yrityksen toimialueiden kunnilla on kestänyt lupa-asioiden käsittelyssä pidempään kuin Elo-Hutri olisi aluksi uskonut. Päästäkseen täyteen toimintaansa yrityksen olisi päästävä vanhusten palveluoppaiden listauksiin sekä kunnan yksityisten palveluntarjoajien listalle. Tähän mennessä kaksi kolmesta kunnasta on listannut Elonkipinän mukaan, mutta listoille pääsyä on pitänyt odottaa kauan.
– Tämä on ollut todella turhauttavaa, tällaista jatkuvaa odottelua ja kyselyä. Olen yrittänyt mainostaa yritystä lehdissä ja puskaradion kautta, mutta listalle pitäisi päästä, että saisi toiminnan rullaamaan kunnolla, Elo-Hutri harmittelee.
Tällä hetkellä hän miettii, pitäisikö Elonkipinän toimialuetta laajentaa entisestään. Laajentaminen vaatii kuitenkin uudet hakemukset.
– Välillä ajattelin, kun mitään ei tapahtunut, että miksi oikein olen ryhtynyt tähän.
Halu tehdä merkityksellistä ja itselle tärkeää työtä on kuitenkin aina ajanut Elo-Hutria eteenpäin.
Puuhastelua oikeassa suhteessa
Kun työelämä on tuntunut raskaalta, mies on aina tukenut ja kannustanut eteenpäin. Vaikka Elo-Hutrin ja hänen miehensä kolme tytärtä ovat jo muuttaneet omilleen, vanhemmat ovat heidän elämissään tiiviisti läsnä. Kuudes perheenjäsen Oswald eli Ossi-koira on myös iso osa perheen arkea.Tarve luovaan tekemiseen ulottuu myös vapaa-ajan puolelle. Elo-Hutri pitää käsitöiden tekemisestä ja askartelusta. Pihatyöt ja kesämökki varmistavat, etteivät puuhat lopu heti kesken.
– Tykkään joogasta - yritän liikkua ja syödä terveellisesti. Aina se ei onnistu, mutta yritän myös olla itselleni armollinen, Elo-Hutri summaa.
Intohimo omaa alaa kohtaan näkyy myös vapaa-ajassa.
– Vapaaehtoistyö on myös sellaista, mitä aion tehdä jatkossakin. Se on hyvin antoisaa, Elo-Hutri pohtii.
Haastattelu on tullut päätökseensä ja Ossi tuijottaa ovea. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa: on iltapäivälenkin aika.
Lue yrittäjän vinkit aloittelevalle yrittäjälle >