YELin kehittäminen ei ole helppoa, mutta tervetullutta

Yrittäjän eläkevakuutus eli YEL-vakuutus on syystä lakisääteinen. Se on keskeinen osa yrittäjän sosiaaliturvaa ja toimii pohjana myös turvaverkolle työttömyyden ja sairastumisen varalta.

YEL-järjestelmä ei ole ongelmaton. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan trendinä on, että aloittava yrittäjä aika usein ylivakuuttaa työtulonsa, kun vastaavasti jatkava yrittäjä alivakuuttaa ne. Tässä vertailussa on verrattu yrittäjän YEL työtuloa verotettaviin ansiotuloihin.

Tämä kertoo, miten vaikeaa yrittäjän on arvioida oma työtulonsa, eli muodostaa näkemys oman työpanoksensa arvosta.

On tärkeää tunnistaa, ettei aloittavan yrittäjän stereotypiaa enää ole. Yrittäjyys on saanut paljon uusia muotoja. Kevytyrittäjyys, alustatalouden yrittäjät ja erilaiset sivutoimiset yrittämisen muodot ovat tulleet jäädäkseen. Järjestelmät kulkevat heidän näkökulmastaan jälkijunassa, niin myös YEL-järjestelmä.

Pientä yritystoimintaa aloittava freelancegraafikko on hankalassa paikassa, kun hänen pitäisi arvioida minkä verran asiakkaita tulevana vuonna palvelee. Usko omaan toimintaan ja työmäärään voi olla turhan optimistista tai turhan pessimististä. Yli- ja alivakuuttamista tapahtuu.

Lakia on uudistettava paremman vakuutusturvan saavuttamiseksi

Yrittäjyyden realiteetti on se, että viiden vuoden päästä noin puolet alkavista YEL-vakuutuksista on enää voimassa. Näemme tämän työeläkeyhtiön arjessa ja ilmiö näkyy Tilastokeskuksen tilastoissa. Vakuutukset ovat päättyneet pääsääntöisesti joko yritystoiminnan päättymisen tai sen supistumisen vuoksi niin, että vakuutusvelvollisuutta ei ole enää. Tämä kertoo siitä, että yritystoiminnan pyörittäminen ei ole helppoa ja moni törmääkin taloudellisiin realiteetteihin todellisten tulojen jäädessä varsin pieneksi ja päättää yrittäjätoimintansa.

Ne yrittäjät, jotka selviävät yrittäjyyden alkuvuosista ovat saaneet liiketoiminnan pyörimään ja tekemisessä on nähtävissä kasvua. Syntyvä kasvu näkyy liian harvoin työtulon määrittelyssä. Työtulo jätetään aiemmalle tasolle, jolloin tapahtuu alivakuuttamista. Jatkavien yrittäjien työtulon määrittely oikealle tasolle on YEL-järjestelmän näkökulmasta se kohta, missä järjestelmä ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Tähän tarvitaan lainsäädännön uudistusta paremman yrittäjän lakisääteisen vakuutusturvan saavuttamiseksi oikean YEL-työtulotason kautta. Asia ei korjaannu itsestään.

Joissain äänenpainoissa on annettu kuva, että alivakuuttaminen olisi työeläkeyhtiöiden vika tai että me sulkisimme siltä silmiämme. Työeläkeyhtiöillä ei ole intressiä pitää työtuloja matalina.

Me Elossa autamme yrittäjiä oikean työtulon määrittelyssä. Pyrimme myös kädestä pitäen ohjeistamaan ja neuvomaan koko yrittäjyyden elinkaaren ajan, miksi työtulon pitäminen oikealla tasolla on yrittäjän oman sosiaaliturvan vuoksi erityisen tärkeää. Mutta meidän työkalumme eivät riitä tämän pidemmälle muuttuneessa yrittäjyydessä. Lakimuutosta kaivataan. Jatkavien yrittäjien työtulot on saatava oikeansuuruisiksi.

Suomalaiset yrittäjät ansaitsevat järjestelmän, johon he voivat luottaa

 Tervehdin ilolla sitä, että YEL-järjestelmän kehittäminen nousee keskusteluun. Uudistuksia tarvitaan. YEL-maksujen rahastointia tulisi selvittää yhtenä keinona hallita YEL-järjestelmän kustannuksia. Julkisuudessa on viitattu myös siihen, että työtulojen nostaminen poistaisi valtion rahoituspainetta YEL-eläkkeiden maksun osalta. Tämä ei kokonaan pidä paikkaansa, koska korkeimmilla työtuloilla saavutetaan parempi eläke, joka puolestaan lisää pitkällä aikavälillä valtion rahoituspainetta. Työtulojen nostolla voitaisiin pienentää vain lyhyellä aikavälillä valtion maksuosuutta YEL-eläkkeistä. Tästä syystä ratkaisuksi valtionosuuden pienentämiseen voisi olla YEL-maksujen rahastointi riittävien eläkemaksupuskureiden saavuttamiseksi.

Olemme pitäneet esillä tarvetta keskustella vakuuttamisen alarajasta. Tämä on meistä välttämätöntä, jotta myös työtulon alarajan alle jäävät kevytyrittäjät ja sivutoimiset yrittäjät ansaitsevat eläkettä. Tämä on iso yhteiskunnallinen kysymys. Meidän täytyy käydä keskustelua siitä, ettei synny väliinputoajia, jotka eivät ole oikein minkään eläkejärjestelmän piirissä.

On syytä tunnustaa ääneen, ettei YEL-järjestelmä nauti riittävän korkeaa luottamusta yrittäjien keskuudessa. Tämä kritiikki on otettava tosissaan. Suomalaiset yrittäjät ansaitsevat järjestelmän, johon he voivat luottaa. Vakuutustekniikan, lakipykälien ja niiden toimeenpano täytyy olla selkeitä ja ymmärrettäviä asioita. Uskon, että eri tahoilla on tässä asiassa yhteinen tavoite, yrittäjän lakisääteisen vakuutusturvan kehittäminen yrittäjän parhaaksi.