Ammatillisen kuntoutuksen hakemus hylätään aiempaa useammin – nuorten mielen haasteet näkyvät myös näissä luvuissa

Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on mahdollistaa työntekijän pysyminen työelämässä sairauden aiheuttamasta haitasta huolimatta. Lähtökohtana on aina sairauden, vian tai vamman aiheuttama työkyvyttömyyden uhka, joka todennäköisesti toteutuu ilman tarkoituksenmukaisia kuntoutustoimenpiteitä. 

 

Kuntoutushakemusten määrä on vähentynyt voimakkaasti vuodesta 2020 alkaen. Trendi on jatkunut voimakkaana tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Kesäkuun loppuun mennessä hakemusten määrä on vähentynyt peräti 13 %.  

 

Kuntoutushakemuksista hylättiin tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla noin 42 prosenttia, missä on 8 prosenttiyksikön kasvu verrattuna vuoden 2021 vastaavaan ajanjaksoon.   

 

Lisätäksemme ymmärrystä kehitystrendistä ja työurien pidentämisestä ammatillisen kuntoutuksen avulla, tutkimme Elossa, mitä ilmiöitä on havaittavissa työntekijöiden kuntoutushakemuksissa ja hylätyissä päätöksissä. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat 06/2021-01/2022 ja 1-6/2022 annetut kuntoutusoikeuspäätökset. Vertailujoukoksi otettiin 10/2020-05/2021 annetut kuntoutusoikeuspäätökset.

Kuntoutuksen hakijajoukossa sukupuolten osuus on pysynyt lähes samana. Miesten hakemusten määrä on vähentynyt hieman enemmän kuin naisten. 

 

Myöskään toimialan, työsuhteen jatkuvuuden, työhistorian, koulutusalan tai ammatin suhteen ei havaittu merkittäviä muutoksia hakijajoukossa. Missä eroja sitten löytyi?  

Ikäryhmittäin tarkasteltuna kuntoutushakemusten määrän väheneminen painottuu jonkin verran alle 40-vuotiaisiin. 

 

Mielenterveyden sairauksia kuvaavien diagnoosien määrä kasvoi tutkimusjoukoissa vertailuryhmään verrattuna kaikissa muissa ikäryhmissä paitsi yli 60-vuotiailla. Erityisen paljon kasvoi alle 30-vuotiailla ensisijaisena diagnoosina mielenterveyden haasteet. 

 

Yksi selittävä tekijä hylkäysten osuuden kasvussa onkin hakemusmäärän kasvu mielenterveyden diagnoosilla painottuen erityisesti nuorten alle 30-v ikäryhmään. Työkyvyttömyyden todennäköinen uhka ei ole kriteerinä voitu katsoa täyttyvän ja hakemus on siksi hylätty. 

 

Myönteisen kuntoutuspäätöksen saadakseen työkyvyttömyyden uhkan on oltava todennäköinen. Mahdollinen uhka ei vielä riitä. Ratkaisulinjan voidaan arvioida myös jonkin verran tiukentuneen kuntoutushakemuksissa koko toimialalla. 

Työttömyysetuuksien määrä hakijajoukossa hakemusta edeltävän kahden vuoden aikana lisääntyi selvästi. Koronan aiheuttamat tuotannollistaloudellisista seurausvaikutuksista tehdyt lomautukset ja irtisanomiset selittävät todennäköisesti osittain kasvanutta työttömyysetuuksien määrää. 

 

Missä määrin taustalla vaikuttaa myös työelämän voimakas muutos työntekemisen tavoissa, tehokkuusvaatimusten kasvu ja osaamisvajeet? Osaamisvajeet kasvattavat riskiä joutua työttömäksi ja työttömyys lisää edelleen työkyvyttömyysriskiä. 

Keinovalikoima tukea työuran jatkumista työkyvyn heiketessä on moninainen. Ammatillinen kuntoutus on järeämmän sortin troppi lääkekaapissa ja voidaan ottaa käyttöön vasta, kun työkyvyttömyyden uhka on muuttunut todennäköiseksi. Niin yksittäisen ihmisen, työnantajan kuin koko yhteiskunnan etu on, että ensisijaisesti pyritään jatkuvalla työurajohtamisella ennaltaehkäisemään tarvetta tarttua järeisiin toimenpiteisiin. 

 

Jotta työkyvyttömyysriskien hallintaan ja työuran jatkumiseen löytyisi parhaimmat lääkkeet, yrityksissä on tärkeää ymmärtää entistä paremmin työkyvyn heikkenemisen juurisyitä sekä keinovalikoimaa niin varhaiseen, tehostettuun kuin työhön paluun tukeen. 

 

Tekemämme data-analyysin tuloksista näkyy, että kuntoutuksen hylkäävät päätökset ovat kasvaneet erityisesti pienissä yrityksissä. Jotta käytössä olisi parhaat keinot työkyvyttömyysriskin hallintaan ja kuntoutusta osattaisiin hakea oikea-aikaisesti, yrityksissä tarvitaankin lisää osaamista työkykyjohtamisessa. Erityisen suuri osaamisvaje on pienissä yrityksissä. 

 

Työterveyshuollon tuki on aina tärkeä, mutta aivan kriittinen se on pienten organisaatioiden työkykyhaasteiden tuessa. Organisaation koosta riippumatta on tärkeää määritellä selkeät prosessit ja koordinointivastuu työkykyasioista sekä varmistaa työkykyasioita ja työterveysyhteistyötä koordinoivan henkilön osaaminen. 

 

Kun työkykyä tukevat toimet ovat oikea-aikaisia ja -laatuisia perustuen kattavaan tilannekuvaan ihmisen ja työyhteisön tilanteesta, sekä osataan hyödyntää laajasti käytettävissä olevaa keinovalikoimaa, päästään parhaimpiin tuloksiin.