Lihavuus on työkyvyttömyysriski, johon pystytään vaikuttamaan työterveysyhteistyössä
/ Blogi
Työterveyslääkäri kohtaa yhä enemmän vaikea-asteisesti ylipainoisia (BMI ≥ 35.0) niveloireisia työntekijöitä, joilla sairauspoissaolot pitenevät jopa työkyvyttömyyseläkkeeseen asti. Fyysisesti keskiraskaassa tai raskaassa työssä, varsinkin jos työnkuvassa on kyykistelyä, raskaiden esineiden nostoa tai polvilla työskentelyä, voi ylipaino olla suuri ongelma. Käypä hoito -suosituksen mukaisesti painoindeksin (BMI) ollessa yli 35, tulee ortopedin ohjata potilasta laihduttamaan ennen leikkauspäätöksen tekemistä. Potilaalle tulee perustella asia kunnollisesti ja asettaa hänelle selvä kilomääräinen laihdutustavoite. Hänet tulee ohjata ravitsemusterapeutille tai omalääkärille kontrolloitua laihdutusta varten. Kun turvallinen painoraja on saavutettu tai paino on selkeästi ja johdonmukaisesti pienenemässä, leikkaus voidaan suorittaa. Jos laihduttaminen ei onnistu, voidaan päätyä ”pattitilanteeseen”: helpottavaa leikkaushoitoa ei voida suorittaa huonon lopputuloksen pelossa ja työkyvyttömyysaika pitkittyy. Kuten kaikkien kansantautien osalta, myös nivelrikon hoidossa ennaltaehkäisy on tehokkainta: Lihavuuden (BMI ≥ 30.0) välttämisen on arvioitu vähentävän oireisia polvinivelrikkoja lähes 30 % ja polven tekonivelleikkauksen tarvetta melkein 40 %.
Vuosittainen tekonivelleikkausten määrä on 2000-luvun aikana kaksinkertaistunut, samaan aikaan kun ylipaino ja lihavuus ovat olleet työikäisten keskuudessa voimakkaassa kasvussa. Polven tekonivelleikkauksista lähes 90 % tehdään ylipainoisille ja lihaville.
Lihavuus heikentää itsekoettua fyysistä työkykyä ja lisää sairauspoissaoloja, kuten FinTerveys-väestöotokseen perustuva tutkimus äskettäin osoitti (Vesikansa ym, Lääkärilehti 2020). Mutta merkillepantavaa on myös lihavuuden vahva yhteys heikentyneeseen elämänlaatuun ja psyykkiseen työkykyyn. Lihavuus on monitekijäinen sairaus, jonka taustalla ovat toisiinsa kytkeytyneet perinnölliset, hormonaaliset ja psykososiaaliset tekijät. Kun ylipainoa on kertynyt, kehomme vastustaa voimakkaasti laihdutusyrityksiämme. Lihavuus on siksi kaikkea muuta kuin ihmisen oma valinta tai tahdon asia.
On aiheellista pohtia, ovatko työelämän muutokset lisääntyvine tuottavuusvaatimuksineen osaltaan pahentaneet suomalaisten paino-ongelmaa. Jatkuvasti korkea stressitaso ja huono palautuminen aiheuttavat hormonaalisia muutoksia, jotka heikentävät aivojen kylläisyyden säätelyä ja syömiskäyttäytymistä. Myös vuorotyö voi pahentaa ongelmaa. Väsyneet aivot hakevat helpotusta lohtusyömisestä.
Kuten 55-vuotiaan rakennustyöntekijän tapaus kertoo, lihavuus voi uhata vakavasti työkykyä. Silti esimerkiksi painoindeksi sekä tuki- ja liikuntaelinten terveys loistavat poissaolollaan yritysten työterveystavoitteissa. Onko ylipaino asia, johon työpaikalla voidaan puuttua? Onko ylipaino jokaisen oma asia, joka ei kuulu työkykyjohtamisen piiriin? Pikemminkin päinvastoin. Taloustutkimuksen kyselytutkimuksessa yhdeksän kymmenestä vastaajasta halusi keskustella lihavuuden tai ylipainon hoidosta lääkärin tai hoitajan kanssa, ja puolet heistä toivoi aloitteen keskusteluun tulevan terveydenhuollon ammattilaiselta. Tämä tieto antaa henkilöstöhallinnolle kannusteen ryhtyä kartoittamaan tilannetta ja ratkaisuja yhdessä työterveyden kanssa.
Lupaavaa tulosta työpaikoilla on saatu terveystuuppaamisesta. Tällä tarkoitetaan yksilön valintaympäristöön tehtyjä toimenpiteitä. Tavoitteena on huomaamattomasti houkutella yksilöä kohti toivottuja valintoja, vaikka myös ’huonompi’ vaihtoehto on edelleen valittavissa. Työpaikoilla terveystuuppaamisia on onnistuneesti hyödynnetty mm. fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä ja terveellisten ruokailuvalintojen vahvistamisessa. Esimerkiksi kasvisten kulutusta voidaan lisätä asettamalla työpaikkaruokalassa salaatti ja kasvislisukkeet sekä kasvispohjainen pääruoka tarjolle ennen muita ruokia. Annoskokoja voidaan pienentää pienentämällä lautaskokoa. Itsepalvelumyymälän epäterveellisten valintojen, kuten sokeroitujen virvoitusjuomien kulutusta voidaan laskea asettamalla ne hankalammin saavutettavaan kohtaan tarjoilutiskissä.
Lihavuuden Käypä Hoito -suositus toteaa, että pääosa lihavuuden hoidosta tapahtuu terveyskeskuksissa ja työterveydessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita pelkästään vastaanottokäyntejä, vaan hoitoa voidaan toteuttaa myös etäkäynneillä ja yhä useammin myös verkkopohjaisesti. Keskeisenä hoitokeinona työterveydessä on tavoitteellinen elintapaohjaus, jota voidaan tukea erittäin niukkaenergisellä dieetillä ja lääkehoidolla. Terveellisen laihduttamisen tueksi löytyy paljon hyödyllisiä neuvoja esimerkiksi Painonhallintatalosta, www.terveyskyla.fi/painonhallinta. Yrityksen tilanteeseen sopivan hoitopolun kuvaus työterveyden toimintasuunnitelmassa on tärkeää, jotta kaikki työkykyjohtamisen toimijat pystyvät osallistumaan aktiivisesti tavoitteen saavuttamiseksi.
Lihavuus on vakava työkyvyttömyyden riskitekijä, joka ei poistu vaikenemalla. Hyvä uutinen on, että kun ongelma on tunnistettu ja tunnustettu, myös työkaluja tilanteeseen puuttumiseen on tarjolla. On aika ottaa paino puheeksi!
Kirjoittajista Liisamari Krüger ja Marjo Wallin työskentelevät työeläkeyhtiö Elossa, Tero Saukkonen Novo Nordisk Farmassa.