Olemme perillä, kun inflaatio katoaa kahvipöytäkeskusteluista

Nopeasti kiihtyneen inflaation rinnalle on talouden ykkösteemaksi noussut kasvanut huoli talouskasvun hidastumisesta. Taustalla lienee pelko siitä, että keskuspankkien tiukka ote rahapolitiikan kiristyksestä on viemässä korot sellaiselle tasolle, joka pysäyttää talouskasvun ja synnyttää itse aiheutetun taantuman. Huoli on ymmärrettävä, sillä näin historiassa on useasti tapahtunut.

Edessä on pehmeä laskeutuminen hitaampaan kasvuun

Heikentynyt kasvunäkymä ei ole ainakaan toistaiseksi saanut keskeisiä keskuspankkeja perääntymään, vaan päinvastoin. Yhdysvaltain keskuspankki Fed nosti kesä- ja heinäkuussa ohjauskorkoa kerralla0,75 prosenttiyksiköllä. Näin nopeaa koronnostojen tahtia kuin tänä vuonna ei USA:ssa ole nähty sitten 80-luvun alun. Myös Euroopan keskuspankki nosti korkoaan heinäkuussa 0,5 prosenttiyksikköä, mikä oli tuplasti odotettua suurempi nosto.

Talousnäkymät keskeisistä talouksista ja Suomesta eivät ole tällä hetkellä kovin luottamusta herättäviä, vaikkei talouden kova data vielä selvästi osoitakaan, että taantuma olisi jo alkanut. Analyytikkoyhteisön kasvuennusteet lähes kaikkien keskeisten talouksien osalta ovat laskeneet niin tämän vuoden kuin ensi vuoden osalta. Ennusteiden mukaan edessä on pehmeä laskeutuminen hitaampaan kasvuun tai lievään taantumaan, ei kuitenkaan syvempään lamaan.

Kuluttajien käyttäytyminen on iso kysymys

Kaiken keskiössä on kuluttaja ja se, miten kulutus kestää äkillisen ostovoiman heikentymisen. Jos kuluttajat ajattelevat, että inflaatioshokki on lyhytaikainen, he todennäköisesti tasoittavat kulutustaan koronan aikana kertyneillä säästöillään ja talouskasvu saa tästä tukea. Jos inflaatio sen sijaan mielletään ongelmaksi, joka nakertaa sekä säästöjen ostovoimaa että reaalituloja pysyvämmin, sopeuttavat kuluttajat todennäköisemmin kulutustaan vastaamaan heikompia reaalitulojaan. Onkin huolestuttavaa, että kuluttajien luottamuksesta kertovat tiedustelut ovat heikentyneet niin USA:ssa kuin Euroopassa varsin tuntuvasti.

Sijoitusmarkkinoiden näkökulmasta ratkaisevan tärkeää on luonnollisesti osua oikein sekä talouskasvun että inflaation lähitulevaisuuden ennakoimisessa. Kysymys kuuluukin, onko inflaation hidastuminen keskuspankkien 2 prosentin tavoitevauhtiin lähivuosien aikana vain lievällä taantumalla ja historiallisesti varsin maltillisella rahapolitiikan kiristymisellä realistinen odotus?

Positiivinen pilkahdus globaalissa talouskuvassa on se, että ainakin hyödykeinflaatio näyttää olevan taittumassa. Monien raaka-aineiden hinnat ja teollisten välituotteiden hinnat ovat laskeneet huipustaan. Selityksenä tälle on tarjontarajoitteiden vähentyminen tuotantoketjuissa, laivauskustannusten lasku, mutta myös hyödykekysynnän heikentyminen, kun suurin patouma koronan jäljiltä on purkautumassa. Maataloushyödykkeiden hintojen laskun taustalta löytyy tarjonnan lisääntyminen ja suotuisat sato-olosuhteet.

Iso tekijä hyödykeinflaation hellittämiselle on myös se, että kuluttajat ovat selvästi palanneet palveluiden kuluttamiseen ja hyödykkeiden kuluttaminen on normalisoitumassa koronan tuoman kysyntäpiikin jälkeen. Osaksi kysymys on kuitenkin myös aidosta kysynnän tuhoutumisesta, kun kiihtynyt inflaatio on heikentänyt merkittävästi kuluttajien ostovoimaa. Tässä piilee se suuri epävarmuuden lähde tulevaisuuteen.

Kiinan talouden haasteet voivat olla helpotus globaalille inflaatiolle

Teollisuusmetallien hintojen laskua on pidetty merkkinä globaalin kysynnän heikentymisestä, ja se on nähty indikaationa Kiinan talouden ongelmien syvenemisestä. Kiinan talouskasvun selkäranka on ollut kiinteistöinvestointien kasvu ja nyt tämän toimialan kasvun romahdus painaa sekä Kiinan omaa talouskasvua että globaalia raaka-ainesuhdannetta.

Onkin melkein ironista, että Kiina antoi finanssikriisin jälkeen vetoapua maailmantaloudelle ja erityisesti vientivetoiselle Euroopalle kasvattamalla velanottoaan ja vauhdittamalla rakennusinvestointejaan, ja nyt Kiinan kasvuongelmat saattavat tuoda helpotusta globaaliin inflaatio-ongelmaan tarjoten tukea muun maailman talouskasvulle tämän seurauksena matalammalle jäävien korkojen kautta.

Suomessa ja muualla Euroopassa talveen käydään sumeuden vallitessa

Jos jonkin talouden taantumariski on koholla, se on Euroopan. Kylmä talvi ja Venäjän kaasutoimitusten loppuminen olisivat jäätävä yhdistelmä Euroopan kasvulle ja nämä vaikutukset tuntuisivat kaikkialla maailmantaloudessa. Tämä on äärimmäinen riskiskenaario myös Suomelle.

Suomen talous oli vielä keväällä suhteellisen vahvoissa kantimissa, kesän aikana BKT:n kasvu näyttää merkittävästi hidastuneen sekä kotimaisen loppukysynnän, eli kulutuksen ja investointien, että viennin kasvun heikentymisen seurauksena. Suomen tavaraviennin määrä oli kesäkuussa 8 prosenttia matalammalla tasolla kuin vuosi sitten. Saksan synkentynyt talousnäkymä erityisesti teollisuustuotannon osalta ennustaa vaikeita aikoja Suomen viennille. Historiassahan Suomen kasvu on kulkenut käsi kädessä Saksan kanssa.

Isolla pensselillä maalattuna tulevaisuuden talouskuva on sumea ja harmaa – uhkat talouskasvulle ovat ilmeiset. Positiivisempi lopputulos kilpistyisi pitkälti siihen, että keskuspankit onnistuvat jarrutuksessaan lähes täydellisesti. Kiristävät juuri sopivasti, mutteivat liikaa, ja saavat inflaatio-odotukset ja inflaation hallintaan niin, ettei palkoissa ryhdytä vaatimaa kompensaatiota jo heikentyneelle ostovoimalle.