Korkosyklin käännepisteessä

Euroopan keskuspankki tulee laskemaan ohjauskorkoaan kesäkuun kokouksessaan. Tulevaisuuden ennusteita ei koskaan kannata sanoa täydellisellä itsevarmuudella, mutta tämän kyseisen korkomuutoksen EKP:n neuvosto on käytännössä meille sijoittajille jo luvannut. Lupauksen takuumiehenä toimii selvästi vaimentuneet tuotteiden ja palveluiden hintapaineet Euroopassa.

Euroalueen inflaatio vaikuttaakin olevan matkalla takaisin kohti keskuspankin maagista kahden prosentin vuosivauhdin tavoitetasoa. Markkinakorkojen perusteella keskuspankin vihjailut on otettu vakavissaan. Kesäkuun 6. päivän kokouksen lopputulokseksi on hinnoiteltu 25 korkopisteen leikkaus. Ohjauskoron lasku tarkoittaisi, että nyt on saavuttu käännepisteeseen. Keskuspankin rahapolitiikan viritys vihdoin vaihtuisi matalamman korkotason suuntaan.

Edellisen kerran korkoja laskettiin euroalueella maaliskuussa 2016, siis yli kahdeksan vuotta sitten. Viimeisimmästä koron nostosta on puolestaan kulunut noin 8 kuukautta, mikä on jonkin verran pidempi aika kuin historiallisesti korkosyklin käännepisteessä. Tällä kerralla EKP:n päätöksentekoa helpottaa Sveitsin ja Ruotsin keskuspankkien tuoreet päätökset euroalueen naapurissa. Molemmat ovat jo ennättäneet leikkaamaan omia ohjauskorkojaan kertaalleen tämän kevään aikana. Myös kehittyvillä markkinoilla osa keskuspankeista on aloittanut rahoitusolosuhteiden höllentämisen korkotasoa laskemalla. Globaalilla näyttämöllä keskuspankkien marssijärjestys käännepisteissä menee tyypillisesti niin, että USA:n keskuspankki Fed näyttää suuntaa toimimalla ensin. Sen jälkeen muut keskuspankit seuraavat kiltisti perässä. Tällä kertaa asetelma on toinen. Yhdysvalloissa taloustilanne inflaation ja työmarkkinoiden osalta ei näytä antavan aihetta koron laskulle vielä vähään aikaan.

Datariippuvainen korkopolitiikka 

EKP ja Fed ovat määritelleet nykyisen korkopolitiikkansa olevan ns. datariippuvaista. Toisin sanoen keskuspankin jäsenet seuraavat tarkasti taloustilanteen kehittymisestä kertovia tilastotietoja ja justeeraavat päätöksentekoaan julkistettujen talouslukujen perusteella. Vaihtoehtoisessa toimintamallissa keskuspankki operoi ennalta laatimansa suunnitelman mukaan ja kommunikoi aikomuksensa ennakkoon tietyin varauksin. Koronapandemian jälkeiseen sopeutumiseen ei ole ollut valmista pelikirjaa, joten datariippuvaisuus vaikuttaa perustellulta.

Euroalueella korkotasoa on nostettu viime vuosina ripeässä tahdissa nollasta yli neljään prosenttiin. Paluuta nollakorkoaikaan tuskin kukaan vakavissaan odottaa, mutta tietynlainen päänavaus ensimmäinen koronlasku kuitenkin on. Keskuspankit pyrkivät toimimaan ennustettavasti ja johdonmukaisesti. Koron laskua seuraa todennäköisemmin toinen lasku kuin nosto. Ennen finanssikriisin ja eurokriisin puhkeamista EKP ennätti juuri nostaa korkoaan, mutta taloustilanteen voimakas heikkeneminen pakotti pyörtämään nuo päätökset molemmilla kerroilla. Ohjauskoron laskut ovat sen sijaan osuneet aina hienosti lankulle ilman sen suurempia kevätjuhlaliikkeitä.

Kesäkuun koron lasku ei tietenkään yksistään juurikaan muuta taloustilannetta. Kaikki riippuu siitä, miten keskuspankki aikoo toimia jatkossa. Markkinahinnoittelu kesäkuun jälkeisten koron laskujen osalta on hyvinkin maltillinen. Sijoittajakunnan joukossa kytee selvää epävarmuutta inflaatiovauhdin tasaantumisesta. Yhdysvaltojen kireä työmarkkinatilanne ja alkuvuonna uudelleen kiihtynyt inflaatio ei voi olla vaikuttamatta pohdintaan myös euroalueen osalta.

Talouskasvu Suomen pelastajana 

Suomessa tarvitaan kipeästi korkotason laskun tarjoamaa tukea oman taloustilanteemme kohentamiseksi. Suomi on tunnetusti euroalueen kärkimaita lyhyisiin markkinakorkoihin sidottujen vaihtuvakorkoisten asuntolainojen osalta. Kotitalouksien korkomenojen pienentyminen lisäisi yksityistä kulutusta ja parantaisi luottamusta oman taloudenpidon osalta. Kotimaisella kiinteistösektorillamme transaktiovolyymit ovat pohjamudissa ja rakennussektori on syväjäässä. Suomen inflaatio on laskenut viime aikoina jopa euroalueen keskiarvoa nopeammin. Maltillinen inflaatiovauhti tarvitsisi kaverikseen matalampaa korkotasoa, jotta niin sanottu reaalinen korkotaso olisi jälleen houkutteleva investointipäätösten näkökulmasta.

Julkisen talouden sopeutustoimet ovat lyhyellä aikavälillä kivuliaita, mutta välttämättömiä Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi. Vähintään yhtä tärkeää on talouskasvun tukeminen työntekoon ja yrittämiseen kannustavan toimintaympäristön avulla. Korkotason lasku voi osaltaan lievittää sopeutustoimista syntyvää tuskaa, mutta pidemmällä aikavälillä vain talouskasvu pelastaa Suomen. Kasvu ei synny tyhjästä tai korkotason laskusta. Kasvu vaatii hikeä ja riskin ottoa.